Vihreä chili

Tässä tulee oiva resepti niille, jotka haluavat tehdä meksikolaista ruokaa, joka ei maistu santa marian tacomausteelle. Tein eilen vihreää chiliä, eli eräänlaista chilikastiketta, johon tuli mm. vihreää chiliä ja vihreää paprikaa. Todella hyvä ja kiinnostava maku syntyi chiliin lisättävistä mausteista kuten tuore minttu ja limen mehu. Ja vihreän chilin tuoma sopiva potku lämmitti räntä-lumi-sadekelistä toipuvan sielua ja mieltä. Ennen kaikkea resepti on helppo toteuttaa, sellainen "one-pot-recipe" jossa kaikki sekoitetaan ja keitetään yhdessä isossa kattilassa, täydellistä rentoa viikonloppukokkailua.

Vihreän chilin resepti on suoraan yhdestä Jamie Oliverin kirjasta. Sain nimittäin äskettäin äidiltä yllätyslahjan, kirjan nimeltä "Jamies Amerika". Jamie on koonnut siihen reseptejä Amerikan matkaltaan, ja kirja on täynnä ihanan kiinnostavia reseptejä ja kauniita kuvia. On erityisen ihana lukea amerikkalaista keittokirjaa jossa on muutakin kuin pelkkiä hampurilaisreseptejä. Tässä kirjassa todella juhlistetaan sitä mitä ihmiset ovat tuoneet mukanaan omasta kulttuuristaan tullessaan Amerikkaan etsimään parempaa elämää.

Vihreä chili kahdelle nälkäiselle

Esivalmistele ensin kaikki ainesosat: pilko 1 vihreä paprika reiluiksi kuutioiksi, leikkaa 3 vihreää chiliä renkaiksi (ota siemenet pois tai vähennä chilin määrää jos et tykkää tulisesta), kuutioi 1 iso sipuli ja murskaa 2 valkosipulinkynttä. Kuutioi vielä 2 kypsää tomaattia. Ota esille nippu tuoretta minttua, kuivattua salviaa, suolaa, pippuria, 1 lime, 1 salottisipuli, tammenlehtisalaattia ja 400 g naudan jauhelihaa.


Laita iso kattila lämpenemään hellalle. Lisää lämpimän kattilan pohjalle oliiviöljyä ja lisää jauheliha. Mausta heti 1 tl salvialla, suolalla ja pippurilla ja ruskista jauhelihaa pari minuuttia. Lisää paprikat, chilit, valkosipulit ja sipulit, sekoita kunnolla ja ruskista kuumalla lämmöllä noin 15 minuuttia niin, että aineksista irtoava neste haihtuu. Lisää tomaatit ja pari vesilorausta. Sekoita ja muista, että tästä on tarkoitus tulla aika "kuiva" chili. Vähennä lämpöä ja anna porista hiljalleen noin 10 minuuttia. Sillä aikaa voit leikata salottisipulin ohuiksi renkaiksi, repiä salaatista sopivia paloja, pilkkoa minttua pienemmäksi ja puolittaa limen.

Aivan lopuksi ennen tarjoilua, lisää chiliin minttu ja limen mehu. Tarjoa kulhosta luomutortillan (tai itsetehdyn leivän kanssa, googlaa miljoonia ohjeita vaikka hakusanalla flat bread), salaatin, salottisipulirenkaiden ja kermaviilin kera. Jamien mielestä tätä pitäisi syödä oluen kanssa, mutta maistui se pikkuskumpankin kanssa...

Cupcake time

Viime viikonloppuna aika monet leipoivat varmaan laskiaispullia mutta minun teki aivan järjettömästi mieli jotain suklaista hyvää. Päätin käyttää uutta lempiyhdistelmääni - suklaata ja maapähkinävoita - inspiraationa. Eihän tämä yhdistelmä tietenkään ole mikään uusi keksintö, mutta minulle se on uudempi tuttavuus. En ole ennen erityisesti pitänyt maapähkinävoista mutta kun sen yhdistää suklaaseen... aaaa mikä nautinto!

Etsin ensin netistä suklaa-cupcake reseptin ja löysin erään kiinnostavan - taikinaan laitetaan nimittäin valkoviinietikkaa! Jeps, luit oikein! Ja sitä laitetaan jopa suht paljon, siis what?! Mutta suosittelen kokeilemaan. Siskoni sanoi nauraen viikonlopun jälkeen ettei tykkää suklaamuffinsseista jos niissä ei ole etikkaa.



Sitten etsin netistä erikseen ideoita maapähkinävoikuorrutukseen. Suklaa cupcake + maapähkinävoikuorrutus = aika ihanaa. Äitini ja siskoni eivät olleet ihan varmoja tuleeko tästä mitään kun kerroin ideastani, mutta syönnin jälkeen suunniteltiin jo niiden tarjoamista siskoni ylppäreissä, eli oletan, että maistuivat sittenkin.

Chocolate cupcakes

Sekoita keskenään 3,75 dl vehnäjauhoja, 2,5 dl sokeria, 2 rkl kaakaota, ½ tl ruokasoodaa, 2 tl leivinjauhetta ja ripaus suolaa. Keitä kattilassa 2,5 dl vettä, sulata toisessa voita niin että saat 1,25 dl sulaa voita, yhdistä voi ja vesi ja lisää 0,4 dl valkoviinietikkaa ja 2 tl vaniljasokeria. Lisää vesiseos jauhoseokseen ja sekoita kunnolla. Jaa taikina voideltuihin muffinssivuokiin, tämä taikina riitti noin 14 muffinssiin. Sitten uuniin (180 astetta) noin 14 minuutiksi. Anna jäähtyä kokonaan ennen kuorrutuksen lisäystä.

Maapähkinävoikuorrutus

Vatkaa sähkövatkaimella 1,25 dl pehmeää voita ja 2,5 dl maapähkinävoita. Lisää samalla vatkaten noin 4 dl tomusokeria vähän kerrallaan. Kun seoksesta tulee "kuivaa", lisää maitoa tilkka kerrallaan kunnes kuorrutuksesta tulee sopivan paksua ja levitettävää. Levitä kauniin epätasaisesti cupcakesien päälle ja tarjoa kaikille, jotka ovat skeptisiä! Saat kenet tahansa käännytettyä!

Nuudelikeitto

Näin tänään nettisivuja selaillessani ohjeen raamen nuudeleille. Resepti näytti hyvältä ja päätin kokeilla ohjetta töiden jälkeen. Kävin Alepassa matkalla kotiin ja sieltä ei löytynyt ihan kaikkia niitä aineksia joita etsin ja kotiin tullessani en enää löytänyt samaa ohjetta, jonka olin nähnyt aikaisemmin. Google kävi kuumana, mutta en löytänyt juuri sitä yhtä respetiä enää mistään. Päätin kuitenkin jatkaa samalla ruokaidealla ja selailin vähän muita raamen nuudeli-ohjeita, ja jossain taisi lukea, että tärkeintä ovat nuudelit ja liemi, loppuja aineksia voi varioida loputtomiin.



Päätin sitten siinä vaiheessa, etten varmaan voi enää kutsua päivän ruokaa juuri raamen nuudeleiksi, koska en ehtinyt panostaa liemeen mitenkään erityisen paljon enkä löytänyt Alepasta kokojyvänuudeleita, vaan ostin niitä pikanuudeleita, jotka ovat aina pakkauksessaan menneet pieneksi nuudelihakkelukseksi. Mutta keiton halusin tehdä ja päätin sitten kutsua sitä nöyrästi vain nuudelikeitoksi. Inkivääririkas liemeni maistui näin pakkaskelillä ja lämmitti niin kehoa kuin sielua.

Kiehauta 11 dl vettä, 2 kanaliemikuutiota, ½ dl soijaa, reilu loraus punaviinietikkaa ja thai kalakastiketta. Lisää myös reilusti tuoretta inkivääriä, raastettuna tai ohuiksi lastuksi leikattuna.

Lisää 300 g maustamattomia kanan filesuikaleita ja anna kiehua pari minuuttia.

Lisää reilut vuorelliset suikaloitua purjoa ja kiinankaalia, ja vaikka purkillinen herkkusieniä jos kaapista löytyy.

Lisää 2 pakettia nuudeleita viimeiseksi ja anna porista pari minuuttia.

Laita nuudeleita, kanaa ja vihanneksia kulhoon ja kaada lientä päälle. Nuudelit ja vihannekset nostetaan suuhun syömäpuikoilla ja liemi "juodaan" suoraan kulhosta.



Oi, kuinka epäsiistiä ja ihanaa!

Ruokatarinoita Jordaniasta

Palasin eilen levänneenä ja onnellisena pienestä Aqaban kaupungista, Jordaniasta. Vietimme herra J:n kanssa viikon katsellessa punaista merta ja lahden toisella puolella iltaisin tuikkivaa Egyptiä ja Israelia nauttiessamme Jordanian puolella huippuruokaa (ja jopa paikallista viiniä, kristittyjen tekemää ja myymää "wine of the holy land", yllättävän hyvää!). Aqaban pikkukujat vilisivät maustekauppiaita ja katujen kulmissa vanhat papat polttivat rauhassa shishaa (vesipiippu) rukouskuulutuksen kaikuessa kaupungin yllä.

Oikealla puolella häämöttää hookah,
tai shisha, tuo mukava ystävä,
vesipiippu. Lempimauksemme
valikoitui kirsikka.

Haluan vielä, ennen kuin alan ylistää paikallista ruokaa, painottaa, että joku tästä kulttuurista enemmän tietävä löytää varmaan mokia jos jonkinlaisia kertoessani siitä mitä söimme. Mutta kestääköömme tämän koska sen ainakin tiedän, että viime viikolla syömäni ruoka oli erittäin... hyvää. 

Söimme mm. hummusta, kikhernetahnaa, 

ja valitsimme version joka tarjoiltiin 

paistetun lampaan jauhelihan 

ja pinjansiemenien kanssa.

Yksi lemppareistani oli tabbouleh, bulgur-yrtti-kasvis-salaatti, joka paikallisessa ravintolassa oli yrttipainotteinen, eikä bulgurpainotteinen, niin kuin olen sitä ennen syönyt.














Paikallisen ravintolan versio baba ganoushista, paahdetusta munakoisotahnasta, jossa oli seassa kuutioitua tomaattia, vihreää paprikaa ja yrttejä.

Huippuhotellimme tarjosi aina näitä paahdettuja ja suolattuja manteleita viinilasillisen kanssa ja niihin tuli Himo, todellakin isolla H:lla. Viini oli muuten myös paikallista Machareus valkkaria.

 Todella hyvää oli myös shanklish-niminen (yllä olevassa kuvassa vasemmalla) seos libanonilaista vuohenjuustoa, tomaattikuutioita, sipulia ja vihreää paprikaa. Sen vieressä fattoush-salaatti, jossa on tavallisia salaattiaineksia, punaista kaalia, arabilaista leipää ja punaista sumak-maustetta, jota ostimme mukaan suomeen maustekaupasta (alla oleva kuva). Kyseiselle mausteelle ei kuulemma löydy englantilaista nimeä, ja sitä käytetään paljon arabialaisessa ruoanlaitossa.

Jordanialainen ruoka oli hyvin samanlaista kuin libanonilainen tai syyrialainen ruoka, ovathan maat melkein vierekkäin maailmankartalla. Litteän leivän kanssa syödään kaikenlaisia tahnoja ja seoksia ja niiden kanssa nautitaan raikkaita salaattisekoituksia. Toki paikan päällä kannattaa kokeilla myös mereneläviä, onhan punaisessa meressä kaikenlaista hyvää. Sen lisäksi huomasimme, että jordanialaiset osaavat grillata lihaa, söimme nimittäin harvinaisen maukasta ja mehevää lammasta ja kanaa.

Huikean viikon jälkeen oli helppo sanoa Aqaballe lämpimästi shukran, eli kiitos. Toivottavasti pääsen vielä käymään joskus uudelleen.