Olen kuluneen viikon aikana tavannut kaksi ihanaa ystävää. Onkohan maailmassa mitään ihanampaa kuin rento hengailu hyvän ystävän seurassa nauttien samalla jotain pientä purtavaa? Ja mikähän purtava olisi parempi kuin vanha kunnon leipä? Jos joutuisin valitsemaan yhden asian jota söisin lopun elämäni (eikä terveellisyys olisi minkäänlainen osatekijä...) se olisi uunituore leipä.Molempien ystävien kanssa satuimme nautimaan hyvästä leivästä illan päätteeksi. Eilen ostimme ex tempore kaupasta leivän kaveriksi manchegojuustoa, tapenadea, viinirypäleitä ja vihreitä oliiveja. Leipä oli lämmintä ciabattaa. Nami. Aikaisemmin viikolla ehdin valmistella leipiäni vähän enemmän: leikkasin leivästä sopivia paljoa, pirskottelin päälle oliiviöljyä ja laitoin uuniin (225 astetta) kunnes leivät olivat ihanan rapeita. Päälle laitoin erilaisia juustoja, joita oli kertynyt viikonlopun aikana jääkaappiin: aitoa cheddaria, vuohenjuustoa, tavallista edamia. Kaivoin vielä jääkaapista kaikki ruoan rippeet - osa leivistä sai lisämakua chorizomakkarasta, osa kirsikkatomaateista, osa omenasta ja osa viikunoista. Syöjät (minut mukaan lukien) löysivät lempparit vuohenjuusto-omenaleivästä (tack F&L för vinken) ja cheddar-viikunaleivästä.
Ja ai niin, lehtipersilja (taidan olla koukussa...) viimeisteli leivät kauniisti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti