Sienirisotto

Tänään esittelyssä: Jamie Oliverin sienirisotto (oli niin nälkä, etten ehtinyt panostaa kuvaan tällä kertaa..). Tämä on yksi ehdoton luottoreseptini, jonka luota haen lohtua aina säännöllisin välein, varsinkin kun ulkona sataa vettä ja on syksyisen kylmää. Alkuperäisresepti on siis Jamie Oliverin Alaston kokki-kirjasta. Viikonloppuna resepti tosin meni vähän muunneltuna näin:

Sienirisotto

Tästä satsista tuli illallinen kahdelle, plus jämät, jotka seuraavana päivänä käyettiin risottopalloihin, kts. resepti tästä. 

Keitä vettä tarpeeksi (noin 1,5 litraa) ja lisää kasvisliemikuutioita, tai tee oma kasvisliemi, kuten minä päätin viikonlopun kunniaksi tehdä (kts. postauksen loppusanat). Laita kattila sivuun, mutta pidä liemi lämpimänä pienellä lämmöllä ja kannen alla. 

Pilko kaikki vihannekset valmiiksi: silppua kaksi sipulia (esim. salottisipulia) ja 2 valkosipulinkynttä pieneksi silpuksi. Kuutioi myös puolikas kesäkurpitsa sesongin kunniaksi pieniksi kuutioiksi. Viipaloi lopuksi 2 varsisellerin vartta mahdollisimman ohuiksi siivuiksi.

Leikkaa haluamasi sieniä sopiviksi suupaloiksi. Meillä oli tällä kertaa 100 g kanttarelleja ja 1 iso portobellosieni. Tavisherkkusienetkin sopivat hyvin. Leikkaa osa sienien varsista pieneksi hakkelukseksi, laita sienihakkelus sivuun. Lämmitä tavallinen paistinpannu kuumaksi ja paista isompia sienipaloja pienessä määrässä öljyä ja voita, mutta jätä siis sienihakkelus sivuun. Kun isommat sienipalat ovat paistuneet sopivasti, lisää ripaus cayennepippuria ja loraus sitruunamehua. Laita paistuneet sienipalat sivuun odottamaan.

Lämmitä toinen pannu, jossa on korkeat reunat. Lisää oliiviöljyä ja voita, ja kuullota sipulit, kesäkurpitsa ja sienihakkelus niitä kuitenkaan ruskistamatta. 

Lisää parin minuutin kuullottamisen jälkeen arborioriisiä, noin 3 dl, pannuun. Jatka sekoittamista, taas niin ettei mikään ruskistu. Kun riisinjyväset ovat kauniin kiiltäviä ja miltei läpikuultavia, lisää 2-3 dl valkoviiniä (tai vielä mielummin kuivaa vermuttia, jos sitä on!). Jatka sekoittamista kunnes valkoviini on imeytynyt riisiin ja kasviksiin. Voit lisätä tässä vaiheessa vähän suolaa, varsinkin jos käytät kotitekoista kasvislientä. 

Nyt alkaa kärsivällisyyttä vaativa vaihe: lisää kauhallinen kuumaa kasvislientä kerrallaan ja jatka sekoittamista. Lisää aina yksi kauhallinen lisää kun aikaisempi on melkein kokonaan imeytynyt riisiin. Jatka tätä vaihetta kunnes riisi on kypsää. Muista, että riisiä pitää koko ajan sekoittaa, jotta niistä irtoaa tärkkelystä, joka tekee risotosta kermaisen ilman kermaa. Kun arvelet, että olet lisäämässä pannuun viimeisen kauhallisen lientä, lisää myös valmiiksi paistetut sienipalat.

Kun riisi on kypsää, ota pannu pois lämmöltä, lisää noin 1 dl raastettua parmesanjuustoa ja reilusti voinokareita sekä silputtua tuoretta rakuunaa (persilja sopii myös) ja mustapippuria. Tarkista suolan tarve, mutta muista, että lisäsit juuri suolaista juustoa. Sekoita kaikki hyvin sekaisin, laita kansi päälle ja anna seistä noin 5-10 minuuttia rauhassa ennen tarjoilua. 

Tarjoile ja nauti!

Kasvisliemi:

Lopuksi vielä lyhyt maininta kasvisliemestä. Päätin viikonlopun kunniaksi tehdä oman kasvisliemen. Selailin netistä eri reseptejä, ja päädyin lopulta kaikista helpoimpaan versioon: laita kattilaan kasviksia, esim. sipulia, porkkanaa, selleriä, kesäkurpitsaa. Lisää mausteita, esim. neilikkaa, laakerinlehti ja yrttejä. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät, kiehauta, ja anna kiehua sen jälkeen hiljalleen noin 30 minuutia. Siivilöi. Koska liemessä ei ole suolaa, on muistettava suolata ruokaa.

Kaalilaatikko smetanalla

Ihmeiden aika ei ole ohi! Minä, kaalilaatikon karttaja, tein eilen juuri sitä. Kaalilaatikkoa. Olisitte nähneet Herra J:n ilmeen kun julistin päivän ruoan, sain siitä ilmeestä päivän naurut. 

En tiedä miksi, mutten vaan koskaan ole tykännyt kaalilaatikosta. Ei meillä kyllä lapsuudessa sitä hirveästi syöty kotona, joten ehkä saan syyttää vanhempiani tästä aukosta sivistyksessäni, hehe. Mutta kesän aikana tuli jostain syystä puhuttua kaalilaatikosta erään ystävän kanssa, ja hänen reseptinsä kuulosti niin hyvältä, että jopa minulle tuli himo tehdä kaalilaatikkoa. Tätä aion tehdä uudestaan!

Kaalilaatikko smetanalla, 4:lle 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Pilko 1 kesäkaalikerä sopivaksi silpuksi, poista kova kanta ja uloimmat lehdet. Pilko myös valmiiksi 2 sipulia ja 2 valkosipulinkynttä. Laita kesäkaalipalat syvään paistinpannuun öljylorauksen kera paistumaan. Lisää pannuun noin 1/2 dl vettä keittämisefektin saavuttamiseksi (jos vesi haihtuu nopeaan tahtiin, voit lisätä vettä vähän kerrallaan ettei kaali pala pohjaan). Murustele sekaan vielä kasvisliemikuutio. Paista toisessa pannussa öljyn kera sipulisilppua ja 400 g jauhelihaa. Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla.

Kun kaalipalat ovat paistuneet/keittyneet noin 10 minuuttia ja jauheliha on ruskistunut, kaada jauhelihaseos kaalin sekaan. Lisää kaksi pientä purkillista tomaattipyrettä, ripaus sokeria ja noin 200 g smetanaa. Sekoita kaikki sekaisin ja siirrä uunivuokaan. Lisää loppukerrokseksi pilkottua suolakurkkua ja raastettua juustoa. En itse asiassa ole suolakurkunkaan fani, mutta olen tykästynyt Lidlistä löytyviin pieniin rapsakoihin cornichonkurkkuihin, käytin niitä tässä. 

Laita uunivuoka uuniin, anna paistua noin 30 minuuttia. Anna paistumisen jälkeen laatikon seistä vielä rauhassa huoneenlämmössä, niin maut tasaantuvat ja lopputulos on vieläkin parempi. 

En voi uskoa, että sanon näin kaalilaatikosta, mutta: njami!!

Brookie

NYT tämä tyttö ottaa taas itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään kaikkea mitä on sujuvasti väistellyt viimeiset viikot. Näitä asioita on monia... Arkiruoan parempi suunnittelu, siivoaminen, tärkeiden papereiden järjestely.. Mutta yksi toinen kivempikin juttu on jäänyt liian vähälle huomiolle, nimittäin bloggaaminen! Nyt se asia korjataan. Ja pamautan teille tauon jälkeen heti kunnon pommin, järkyttävän epäterveellisen ihanan b r o o k i e n, eli brownien ja cookien yhdistelmä. Työpaikan läksijäisissä (nyyh!) leivonnainen sai suuria suosionosoituksia ja olen itse antanut brookielle kutsumanimeksi Sweet Madness. Eikun leipomaan!

Brookie

(Alkuperäisresepti löytyi lily.fi-sivustolta)

Tee ensin browniekerros. Sulata kattilassa 115 g voita ja 150 g tummaa suklaata. Lisää seokseen 2 dl sokeria ja 1/2 dl kookossokeria (tai fariinisokeria) ja anna seoksen sitten jäähtyä. Sekoita keskenään toisessa kulhossa 2 dl vehnäjauhoja, 1 rkl kaakaojauhetta ja 1/2 tl suolaa. Vatkaa jäähtyneen voi-suklaaseoksen joukkoon 3 kananmunaa. Lisää sitten jauhoseos siivilän kautta ja yhdistä ainekset. Kaada neliskulmaiseen leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (oma vuokani oli noin 1/2 uunipellin kokoinen) ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Tee seuraavaksi keksitaikina. Pilko valmiiksi keksin makuaineet, jotka voit valita vapaasti. Omasta mielestäni onnistuin tällä kertaa makuvalinnassa harvinaisen hyvin kun valitsin daim-paloja, cashewpähkinöitä ja vaahtokarkkeja. Pilko kaikki sopivan pieniksi paloiksi (tosin vaahtikset kannattaa jättää suht reiluiksi paloiksi etteivät pala/sula ihan heti uuniin mennessä). 

Ja sitten taikinaan: vaahdota 115 g pehmeää voita, 1 dl sokeria ja 1 dl kookossokeria (taas voit myös käyttää fariinisokeria). Lisää 1 kananmuna ja 1 keltuainen ja vatkaa tasaiseksi seokseksi. Lisää 2 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta ja ripaus suolaa ja yhdistä ainekset mutta varo sekoittamasta liikaa! Lisää lopuksi daimsuklaapalat, cashewpähkinät ja vaahtokarkit, tai mitä ikinä muuta keksitkään. 

Lämmitä uuni 175 asteiseksi.

Ota jähmettynyt brownietaikina jääkaapista ja levitä keksitaikina brownien päälle. Tämä onnistuu helpoiten niin, että lusikoit keksitaikinasta pallukoita tasaisin välein brownietaikinan päälle. Painele sitten varovasti taikinapallukoita sormin, niin että taikina juuri ja juuri peittää alla olevan brownietaikinan.

Laita koko ihanuus uuniin ja paista noin 30 minuuttia. Tarkistin tilanteen noin 25 minuutin jälkeen ja päätin ottaa omani silloin uunista koska keksitaikina näytti jo hyvin paistuneelta. Anna paistoksen jäähtyä hyvin (tämä on valitettavasti hyvin tärkeä osa brookien tekoa... Itsekuria siis kaivataan, mutta odotus palkitaan!).

Lopputuloksena tahmea brownie, jonka päällä köllöttää rapea keksikerros. Leivonnaisia voi mielestäni tarjota ihan näin, mutta töissä annoin myös mahdollisuuden lisätä lautaselle vaniljakastiketta ja tuoreita vadelmia. Ainakin vadelmat lisäsivät sopivaa raikkautta. Njami!!!