keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Sipuli - ihan perus vai aivan huippu?


Minä rakastan nykyään infrapunasaunaa. Semmonen löytyy mm. salilta jossa käyn hikoilemassa. Rakastan sitä yhdestä tärkeästä syystä, nimittäin siksi että siellä voi lukea lehtiä! Siis saunassa! Huippua!

Niinpä luin yhtenä päivänä saunassa lehteä, jossa oli juttu kasviksista ja niiden terveellisyydestä. Jutussa kerrottiin, että tutkimukset ovat näyttäneet sipulin olevan se vihannes, joka erilaisten käsittelyjenkin jälkeen pystyy pitämään puolensa terveellisyydessä. Hassua, että sinänsä perusaines ruoanlaitossa onkin oikea c-vitamiinin ja flavonoidien aarrearkku! Sitä paitsi on sanottu, että sipulissa on antibioottisia aineita, jotka tappavat bakteereja. Eikä siinä vielä kaikki... sipuli kuulemma estää hiusten lähtöä, parantaa hyönteisten pistoja, vahvistaa sydänlihaksia... The list goes on!



Tästä inspiroituneena päätin tehdä jotain sipulista. Jotta voisin samalla kokeilla kierrätyskeskuksesta löytyneitä muotteja päätin tehdä pieniä piirakoita, jotka täytin karamellisoituneella sipulilla ja vuohenjuustolla. 

Tein taas piirakoiden pohjan tätä ohjetta käyttäen. Vannon tämän ohjeistuksen nimeen! Tee juuri kuten hieman ärsyttävä herra videossa sanoo, niin saat toimivan pohjan nopeasti. Tällä kertaa käytin reilut 100 g voita, desin vehnäjauhoja, puoli desiä ruisjauhoja, ripauksen suolaa ja vähän vettä (riittää noin 10 pieneen piirakkaan). Laitoin sopivan kokoiset palat muotteihin, päällystin ne foliolla ja täytin foliopalat kuivatuilla herneillä. Paistoin 200 asteessa noin 10 minuuttia. Kun pohjat ovat jäähtyneet, poista foliopalat ja herneet.



Sipulit käsittelin näin: suikaloin 6 sipulia, sulatin reilun nokareen voita pannussa ja kuullotin sipuleita hetken koko ajan sekoittaen. Alensin sitten lämpöä miedolle lämmölle ja annoin sipulien muhia noin 30-40 minuuttia. Kävin noin 10 minuutin välein hämmentämässä ja tarkistamassa etteivät vaan vahingossa palaisi pohjaan. Lopuksi kaadoin sekaan noin 1 rkl balsamicoa.




Lopuksi täytin pohjat sipuleilla ja laitoin vuohenjuustoviipaleen päälle. Paistoin 200 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia kunnes juusto sai vähän väriä. Laitoin vielä pinjansiemeniä juuston päälle (ne olisi varmaan voinut paahtaa mutta en laiskuudeltani nyt jaksanut...). Eikun nauttimaan raikkaan salaatin kera.




maanantai 26. syyskuuta 2011

Pientä purtavaa




Siskoni sai viime viikolla omalta osaltaan syksyn kirjoitukset pakettiin ja sitä juhlittiin lauantaina. Päätimme tehdä  jotain hyvää (tehtiin alla oleva katkarapusnack ja hi-hat cupcakeseja) siskoni kavereille, jotka tulivat meille viettämään iltaa. Juhliin on aina hauska tehdä pientä purtavaa, jota voi syödä käsin, esim. pieniä leipiä. Välillä minua kuitenkin ärsyttää etten keksi pohjaksi muuta kuin leipää. Jo viime viikolla ratkaisin onneksi tämän pulman kun muistin endiivit (tunnetaan myös nimellä salaattisikuri)! Endiivi on pienen pieni salaattikerä, jonka lehdet ovat pieniä, melko vahvoja ja kuin pieniä laivoja, jotka voi täyttää erilaisilla täytteillä ja syödä käsin.



Päädyimme tällä kertaa täyttämään lehdet katkaravuilla, avocadolla, punasipulilla ja majoneesilla (mausteena sitruunamehua, suolaa ja mustapippuria). Olisin laittanut chiliä ellei siskoni (joka juuri ja juuri pystyy syömään mietoa salsakastiketta) olisi ollut syömässä.

Nauti siskoni tavoin viinilasillisen kanssa












Täyte maistui hyvältä ilman chiliäkin. Muita täytevaihtoehtoja ovat esim. kylmäsavustettu lohi-ranskankerma-wasabi ja grillattu kana-avocado-caesarkastike. Täytteeksi voi tosiaan laittaa melkein ihan mitä vaan!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Basilikajäätelöä

Sain vanhemmiltani valmistujaislahjaksi jäätelökoneen. Vaikka keittiöön ei mahdu enää mitään ylimääräisiä koneita ja vehkeitä olin toivonut juuri tätä konetta. Olin nähnyt jossain ohjelmassa jonkun tekevän basilikajäätelöä ja koska rakastan kaikkea outoa ja ennen kaikkea basilikaa halusin ehdottomasti kokeilla basilikajäätelöä. Tässä siis resepti, joka toimii hyvin. Toki internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy miljoona erilaista versiota, ei kun kokeilemaan...









Sekoita tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella 3 keltuaista, 1,5 dl sokeria ja iso kourallinen basilikalehtiä. Vatkaa toisessa kulhossa 3 valkuaista kovaksi vaahdoksi. Vatkaa vielä kolmannessa kulhossa 2 dl kermavaahtoa 2 tl vaniljasokerin kanssa löysähköksi vaahdoksi. Yhdistä valkuaisvaahto kermavaahtoon. Lisää lopuksi basilikamössö ja sekoita kunnes seos on ihanan vaaleanvihreää. Kaada jäätelökoneeseen ja seuraa koneen ohjeita. Alkuperäisohjeen mukaan voit myös suoraan pakastaa seoksen ja nauttia noin 5 tunnin päästä.

Miten valioingmanarlatyypit eivät ole tajunneet basilikajäätelön taikaa vielä???

tiistai 13. syyskuuta 2011

Brie + kinkku = One heck of a pie

Tänään oli hyvä päivä töissä. Oli sieltä kuitenkin mukava kävellä poiskin. Kävelin syystuulessa Punavuoressa kokien monta läheltä piti Marilyn Monroe-tilannetta koska satuin tietysti valitsemaan mekon töihin syksyn tähän asti tuulisempana päivänä. Kävellessäni ajattelin elokuvaa Waitress, jonka näin äskettäin. Elokuvassa Keri Russell (minulle always and forever Felicity, joka leikkasi ne pitkät hiukset!!) leipoo järkyttävän ihanan näköisiä piiraita. Sen lisäksi hän antaa niille mitä ihmeellisimpiä nimiä kuten: Falling In Love Chocolate Mousse Pie, I Don't Want Earl's Baby Pie, Lonely Chicago Pie... Piirakat saivat nimensä siitä mitä piirakkareseptin keksijä teki tai tunsi silloin kun hän keksi kyseisen reseptin. Tänään minun teki ehdottomasti mieli I Don't Want Earl's Baby Pieta johon tulee briejuustoa ja savustettua kinkkua, mutta päätin, että koska en tunne Earlia enkä odota hänen lastaan, siitä tuleekin "Sitting Inside While It's Raining Outside Pie".

Kun tulin kotiin ajattelin, niin kuin monta kertaa ennen, mitä ihmettä me teimme ennen nettiä. Googlasin "pie recipes from the movie Waitress" ja löysin heti elokuvassa nähtyjen piirakoiden reseptit. Sen lisäksi juutuubasin "pie crust recipe" ja sain asiantuntijalta apua siihen miten tehdä nopeasti toimiva piirakkapohja. Yleensä kyllä suosin ruokakirjojen selailua, mutta tällaisina hetkinä ei voi muuta kuin kiittää www:tä.


Sitting Inside While It's Raining Outside Pie (toisin sanoen kinkku-briejuustopiirakka)

Kauli 1 satsi piirakkapohjaa (käytin itse noin 3 dl jauhoja joista 1 dl ruisjauhoja ja 125 g voita) ja vuoraa piirakkavuoka sillä. Pistele haarukalla reikiä pohjaan. Laita taikinan päälle leivinpaperi ja täytä vuoka kuivatuilla herneillä tai riisillä. Laita vuoka 225 asteiseen uuniin ja anna kypsyä 10 minuuttia. Poista leivinpaperi ja herneet/riisi ja jatka paistamista noin 5 minuuttia. Alenna uunin lämpöä 200 asteeseen kun otat piirakan pois uunista.



Täytä piirakkapohja - ensin kerros ihanan paksuja briejuustosiivuja, sitten reilu annos kuutioitua savustettua kinkkua, sitten silputtua ruohosipulia ja lopuksi raastettua parmesaania. Kaada erilliseen kulhoon 2,5 dl ruokakermaa (lisäsin itse vielä 100 g ruohosipuli-tuorejuustoa jota oli jäänyt viikonlopun kokkailuista yli), 3 kananmunaa, mustapippuria ja hieman suolaa. Vatkaa munien rakenne rikki ja kaada koko soosi piirakkapohjan täytteen päälle. Sitten vain uuniin ja anna paistua kunnes täyte on hyytynyt. Se kesti tänään noin 30-40 minuuttia, mutta en tiedä mitä mieltä Sinun uunisi on. Yritä malttaa vielä hetki kun piirakka on tullut uunista ja anna "levätä" hetki ennen syömistä. Sitten vaan nauttimaan.

















En taida enää ikinä tehdä piirakkaa ilman briejuustoa.





perjantai 9. syyskuuta 2011

Meat and potatoes... and mayonnaise!

Meat and potatoes with mayonnaise

Työviikon jälkeen on ihana syödä jotain hyvää ja täyttävää, eikö? Siksi meillä olikin tänään meat and potatoes-ilta. Kävelin kauhukaupassa, eli Kampin k-supermarketissa perjantaina klo 17 (se oli täynnä ihmisiä kuin Hanko regattana), ja mietin mitä ihmettä tekisin tänään ruoaksi, kun muistin jotain listaltani (the list!). Listahan on päässäni piileskelevä lista johon lisään asioita joita haluan kokeilla tehdä joskus alusta loppuun itse kotona. Blogin kirjoittamisen aikana olen mm. tehnyt voitakinaa ja tarte tatin-piirakan tältä listalta. Kaupassa lista-inspis iski taas: tänään vuorossa kotitekoinen majoneesi!

Majoneesiahan ei sovi syödä ihan yksikseen joten ostin kaupasta naudan ulkofilettä ja perunoita (jotain kiinteää lajiketta). Perunat pilkoin sopiviksi paloiksi ja maustoin rypsiöljyllä (kestää kovempaa lämpöä kuin oliiviöljy, kertoi joku fiksu kokki joskus), runsaalla merisuolalla, kuivatulla persiljalla ja salvialla. Levitin perunat uunipellille ja paistoin kunnes ne olivat kypsiä ja päältä rapeita 200 asteisessa uunissa. Ulkofileet, 150 g valmiit palat, maustoin merisuolalla ja mustapippurilla ja paistoin kuumassa pannussa, noin 3 minuuttia per puoli. Paista kauemmin jos et tykkää punaisesta väristä. Annoin fileiden vielä "levätä" viitisen minuuttia (joku toinen fiksu kokki kehotti lihan aina levätä puolet siitä ajasta jota se on paistettu ennen kuin se syödään). Liha ja perunat nautittiin siis kotitekoisen majoneesin kanssa. Se oli helppoa tehdä ja todella hyvää. Suosittelen kaikille (keep reading)!




Kotitekoinen majoneesi

Tämän reseptin löysin kirjahyllyn aarteestani: Keittotaito-kirjasta. Kyseinen kirja löytyi siis kirppikseltä erittäin halpaan hintaan, se on vuoden 1961-painos ja sisältää mm. vasikanaivot-, keuhkomuhennos- ja sisälmyssyltty-reseptit. Ja siis myös tämän majoneesireseptin. Mahtava kirja!







Laita 1 keltuainen, ripaus suolaa, ½ tl sinappia ja 1 rkl sitruunanmehua kulhoon ja sekoita kunnolla. Vatkaa käsin samalla kun kaadat HITAASTI (ensin pari tippaa, ja sitten ohuena nauhana loput) noin 1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä. Vatkaa koko ajan voimakkaasti. Se tuntuu hetken rasittavalta mutta on nopeasti ohi! Majoneesi on valmista kun se on paksua ja kiiltävää, kertoo Keittotaito-kirja. Lopuksi kannattaa maistaa onko maku kohdallaan - saattaa olla, että joudut lisäämään vähän suolaa tai vähän sitruunamehua.

Vatkaaminen onnistuu parhaiten jos sinulla on kaveri joka pitää kulhoa paikallaan tai kaataa öljyn varovaisesti keltuaisen joukkoon samalla kun vatkaat. Jos olet yksin keittiössä, niin kuin minäkin olin, käytä kulhoa jossa on silikonipohja (pysyy siten paikallaan vaikka vatkaat pitämättä kulhosta kiinni) tai laita kulhon alle kostea keittiöpyyhe.
ennen öljyä
öljyn jälkeen

torstai 8. syyskuuta 2011

Leipää, onko olemassa mitään sen parempaa?

Olen kuluneen viikon aikana tavannut kaksi ihanaa ystävää. Onkohan maailmassa mitään ihanampaa kuin rento hengailu hyvän ystävän seurassa nauttien samalla jotain pientä purtavaa? Ja mikähän purtava olisi parempi kuin vanha kunnon leipä? Jos joutuisin valitsemaan yhden asian jota söisin lopun elämäni (eikä terveellisyys olisi minkäänlainen osatekijä...) se olisi uunituore leipä.

Molempien ystävien kanssa satuimme nautimaan hyvästä leivästä illan päätteeksi. Eilen ostimme ex tempore kaupasta leivän kaveriksi manchegojuustoa, tapenadea, viinirypäleitä ja vihreitä oliiveja. Leipä oli lämmintä ciabattaa. Nami. Aikaisemmin viikolla ehdin valmistella leipiäni vähän enemmän: leikkasin leivästä sopivia paljoa, pirskottelin päälle oliiviöljyä ja laitoin uuniin (225 astetta) kunnes leivät olivat ihanan rapeita. Päälle laitoin erilaisia juustoja, joita oli kertynyt viikonlopun aikana jääkaappiin: aitoa cheddaria, vuohenjuustoa, tavallista edamia. Kaivoin vielä jääkaapista kaikki ruoan rippeet - osa leivistä sai lisämakua chorizomakkarasta, osa kirsikkatomaateista, osa omenasta ja osa viikunoista. Syöjät (minut mukaan lukien) löysivät lempparit vuohenjuusto-omenaleivästä (tack F&L för vinken) ja cheddar-viikunaleivästä.

Ja ai niin, lehtipersilja (taidan olla koukussa...) viimeisteli leivät kauniisti!





sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Ruokalauantai - pizzaa ja lehtipersiljaa

Juustoinen ja ohutpohjainen pizza


Camionette
Eilen oli ruokalauantai - päivä jolloin nautin ruoasta eri tavoin koko päivän ajan. Aloitin päivän vahvalla kahvilla (joka kieltämättä ei ole syötävää mutta mainittakoon blogissa kuitenkin), nimittäin tuplaespressolla Camionette-kahvivaunusta, keskellä Helsinkiä. Se oli VAHVAA. Parin kulauksen jälkeen ikään kuin näin kaiken supertarkasti ja mielessäni soi I can see clearly now the rain has gone... 

Kahviherätyksen jälkeen suuntasin ravintola Nokan järjestämälle pientilatorille, josta nappasin mukaani ison nipun lehtipersiljaa (tämänhetkinen lempiyrttini). Päätin siinä samalla, että teen kotona pizzaa jonka päälle silppuan ennen syöntiä järjettömän määrän lehtipersiljaa.

Pizzasta puheen ollen, oletko sinäkin (niin kuin minä) erittäin ohuen pizzapohjan ystävä? Jos olet, you're in luck! Olen vuosikaudet etsinyt sellaista pizzapohjareseptiä josta saisi tehtyä todella ohuen pohjan joka ei kohoa hulluna uunissa. Noin vuosi sitten löysin ratkaisun (ja nyt mietin miksi en tajunnut sitä aiemmin): durumjauho! Siitä saa täydellisen ohuen pizzapohjan. Tämä resepti on suoraan jauhopussin kyljestä.

Yhteen pellilliseen tarvitset 1,5 dl vettä, jonka lämmität kädenlämpöiseksi ja lisäät siihen 15 g tuorehiivaa. Sen jälkeen lisäät noin 3 dl durumjauhoja, vähän suolaa ja noin 2 rkl oliiviöljyä. Vaivaa hetki ja anna sitten nousta noin 30 minuuttia. Kauli pohja ohueksi (hallelujah it works!) hyvin jauhotetulla alustalla esim. suoraan leivinpaperin päällä jotta pohja on helpompi siirtää pellille. Lisää haluamasi täytteet ja laita 250 asteiseen uuniin noin 5-7 minuutiksi ja voilá pizza on valmis nautittavaksi.


3 erilaista juustoa: cheddaria, edamia ja halloumia
Eilen päätin tehdä juustoisen pizzan - laitoin täytteeksi tomaattimurskaa, cheddarjuustoa, edamjuustoa ja halloumijuustoa ja näiden lisäksi kirsikkatomaatteja, paahdettua paprikaa ja herkkusieniä. Ja kun pizza tuli uunista ja leikkasin siitä palan, peitin sen tuoreella lehtipersiljalla ja mustapippurilla. Mmmm...

torstai 1. syyskuuta 2011

Ohrarisotto, eli ohratto!

Viime talvena pidimme ystäväpariskunnan kanssa oman kokkisodan - naiset vastaan miehet. Me naiset voitimme niukasti ja palkinnoksi saimme valita menun jonka miehet kokkasivat meille meidän nauttiessa kylmästä kuoharista. Ah, good times.

Miehet tekivät silloin meille mm. ohrarisoton, eli risottoa jossa on riisin sijasta ohrasuurimoita. Se oli jumalaisen hyvää. Mietimme illan aikana pitäisikö nimen kuitenkin olla ohratto eikä ohrarisotto? Riisiä kun siinä ei ole ollenkaan.

Tällaisena sateisena ja syksyisena torstaina teki mieli taas ohrattoa, sillä se on mielestäni oikeaa comfort foodia - sellaista jota voi syödä kulhosta istuen sohvalla viltin alla kun ulkona sataa ja on pimeää. En tehnyt aivan samanlaista ohrattoa kuin miehet viime talvena vaan tein syksyisemmän version jossa on sieniä.

"Ohratto"

Paista herkkusieniä ja kantarelleja kuumassa pannussa, mausta suolalla, voilla ja sitruunalla ja laita sivuun.
Kuullota kuutioitu sipuli, ohuiksi viipaleiksi leikattua lehtiselleriä ja valkosipulia oliiviöljyssä isossa pannussa.
Lisää pannuun 2 dl esikypsennettyjä ohrasuurimoita ja pari tl timjamia. Paista suurimoita hetki pannulla sipulisekoituksen kanssa.
Lisää pari dl kuivaa vermuttia, siis esim. martini biancoa (reseptit sanovat usein että voi käyttää myös kuivaa valkoviiniä mutta lupaan että kun on kerran kokeillut vermuttia on vaikea vaihtaa takaisin valkkariin, vermutti on niin hyvää ruoassa)
Kun vermutti on haihtunut hieman, lisää 6 dl lämmintä kasvislientä. Laita kansi päälle ja anna porista noin 15 minuuttia. Tarkista sen jälkeen onko neste haihtunut kokonaan - jos on ja ohrasuurimot eivät vielä ole kypsiä, lisää nestettä. Anna tarvittaessa kypsyä lisää jos nestettä on vielä jäljellä kunnes neste on haihtunut ja suurimot ovat kypsiä.
Lisää sienet ja 200 g tuorejuustoa. Sekoita kunnes juusto on sulanut.




Lisää lopuksi tuoretta basilikaa ja mustapippuria maun mukaan.
Nauti (sohvan perällä katsoen ikkunasta sadetta)!