Eggs benedict

Tällä kertaa blogissa näin: fiiliskuva inspiraatiota varten. Teimme joulun välipäivinä luksusaamiaiseksi eggs benedictiä - uppomunaa, hollandaisekastiketta, paahtoleipää, paistettua kinkkua ja ripaus smoked paprika-maustetta päälle. Miksei vaikka tuhdiksi alkupalaksi uudenvuodenaattona tai the-morning-after-aamupalaksi?

Huijausviinerit

Tein kesällä näitä huijausviinereitä, eli wienerleipiä valmiista voitaikinasta. Idean sain jo kauan sitten hyvän ystäväni avopuolisolta, joka teki niitä äitienpäivän aamiaiseksi ystävälleni. Mietin jo silloin, miten nerokas ja helppo idea kyseessä oli mutta on kestänyt yllättävän kauan kokeilla itse. Kokeile sinäkin!

Osta valmista pakastettua voitaikinaa (nimenomaan voitaikinaa, ei lehtitaikinaa!) ja sulata haluamasi määrä taikinalevyjä.

Osta valmista vaniljakreemijauhetta ja sekoita kylmän veden avulla tarvitsemasi määrä vaniljakreemiä. Kreemi saa olla suht paksua, se ei saa valua taikinalevyn ulkopuolelle.

Osta tuoreita mansikoita ja viipaloi ne.

Leikkaa voitaikinalevyt sopiviksi viineripaloiksi - ne voi olla pyöreitä, suorakulmaisia... valitse itse! Laita jokaisen palan päälle nokare vaniljakreemiä. Lisää mansikkaviipaleita ja paina varovasti. Sivele paljaaksi jäävät voitaikinaosat kananmunalla. Ripottele lopuksi kardemummaa viineripalojen päälle. Paista uunissa, noin 200 astetta ja noin 15-20 minuuttia. Seuraa paiston aikana miltä viinerit näyttävät - saatat tarvita vähemmän tai enemmän aikaa wienerleipien koosta riippuen. Voit vielä siivilöidä päälle tomusokeria viimeiseksi silaukseksi.

Anna jäähtyä ja nauti kahvin kanssa!

Skagen-leipä

Hei kaikki ystävät, pitkästä aikaa! Täällä Tukholman puolella elämä on tullut blogikirjoittamisen tielle, mutta yritän taas ehtiä kirjaamaan reseptejä tänne virtuaaliseen keittokirjaani.

Meillä on parin viikon päästä 1 v.-synttärit täällä! Miten pikkuherra voi olla kohta jo vuoden?? Meillä on siis päivisin täysi vauhti päällä ja juostaan vain pikakonttaajan perässä. Siksi iltaisin, kun tuo pikkutyyppi on saatu sänkyyn, onkin aika mukava vain rauhassa nauttia jostain hyvästä ruoasta ja juomasta. Pari viikkoa sitten nautimme skagen-leivistä ja jääkylmästä kuohuviinistä. NAMI!

Skagen-leipä kahdelle nälkäiselle

Osta reilusti hyviä katkarapuja, mieluiten sellaisia, joita ei tarvitse sulattaa. Osta myös, jos raaskit ja haluat panostaa illalliseen, siian mätiä. Pieni määrä riittää!

Laita katkaravut, 1 dl majoneesia, 2 rkl turkkilaista jugurttia, 1 rkl ihan pieneksi silputtua sipulia, loraus sitruunamehua, maun mukaan pieneksi silputtua tilliä, suolaa ja pippuria kulhoon ja sekoita. Lisää vielä 1 rkl siian mätiä (jätä vielä vähän leivän päälle koristeeksi) ja sekoita sekin kaiken muun sekaan. Maista ja lisää sitruunaa/suolaa/pippuria tarpeen mukaan.

Paahda, tai paista voissa paistinpannulla 4 vaaleaa paahtoleipää. Jaa katkarapukastike neljälle leivälle ja koristele tillillä ja siian mädillä.

Kaada jääkylmää kuohuvaa laseihin, tarjoa leivät ja NAUTI!

Kurkkulimonadi

Joudun tunnustautumaan hulluksi kurkun faniksi. En tiedä mitään kurkkua raikkaampaa. 

Selailin jotain vanhoja lehtiä tältä kesältä. Ehdin vain nähdä sanat "fresh cucumber.." ja olin myyty näin kuumana elokuulauantaina. Resepti jatkui sanoin "..lemonade". Namiiii - ihanan raikasta kurkkua juomassa, miten ihanaa! 

Fresh green cucumber lemonade, eli kurkkulimonadi

Survo blenderissä yksi pesty ja kuutioitu kurkku, 1/2 ruukkua minttua, 1/2 ruukkua sitruunamelissaa, 1 dl tuoretta sitruunamehua, 1 dl limemehua, 1,5 dl hunajaa ja 6 dl vettä.

Survo ihanan vihreäksi ja mahdollisimman tasaiseksi mehuksi. Siivilöi sihdin kautta toiseen kulhoon, ja kaada vaikka kauniiseen lasipulloon. Kaada lasiin vähän yli puolet tätä vihreää ihanuutta ja jatka juomaa vichyvedellä ja jääpaloilla. Nauti parvekkeella auringonpaisteessa!

Maailman oudoin majoneesi

Luin netissä listaa vinkeistä "mitä tehdä ruoanjämillä", olisikohan ollut joku Marttojen kokoama vinkkilista, kun silmääni osui seuraava idea. Koko juttu kuulosti niin oudolta, että sitä oli pakko kokeilla. Kyseessä oli vinkki sille, mitä tehdä ylijääneille keitetyille porkkanapaloille. Vinkin mukaan saat eräänlaisen majoneesin kun survot sauvasekoittimella keitettyjä porkkanapaloja, keitettyjä kananmunia, öljyä ja valkosipulia. En tiedä kutsuisinko sitä suoraan majoneesiksi, mutta kokeiltuani voin kutsua sitä maailman oudoimmaksi (ja yllättävän hyväksi) majoneesiksi.

Maailman oudoin majoneesi

Kuori ja pilko 3 porkkanaa pieniksi paloiksi ja keitä kypsiksi. Laita porkkanapalat kulhoon odottamaan. Keitä 2 kananmunaa kovaksi. Jäähdytä kananmunat ja kuori, lisää kananmunat pilkottuna kulhoon.

(nämä vaiheet ovat sopivasti ohitettu jos jääkaapistasi löytyy keitettyjä porkkanapaloja ja ehkä jopa keitettyjä kananmunia jäminä)

Kuori yksi valkosipulinkynsi ja murskaa kulhoon. Lisää ripaus suolaa ja 2 rkl viinietikkaa. Lisää rypsiöljyä 1/2 dl (huom! saatat vielä tarvita lisää). Survo kaikki sauvasekoittimella sieläksi tahnaksi. Lisää nyt tarpeen mukaan rypsiöljyä kunnes saat sopivan koostumuksen. Maista ja lisää tarpeen mukaan suolaa tai viinietikka, tai maun mukaan muita mausteita.

Voilá - majoneesi(ish)!

Mustikkapiirakka basilikasokerilla

Jostain kumman syystä kuvittelen, etten oikein välitä mustikkapiirakasta. Kun sitä sitten joskus kuitenkin tulee leivottua, niin totean aina, että sehän on tostitositosi hyvää. Tänä kesänä en voinut olla leipomatta piirakkaa kun olin itse poiminut Ahvenanmaalla mustikoita. Glorian Ruoka ja Viini-lehdestä bongasin idean basilikasokeriin, jolla sai kivasti tuunattua perinteistä piirakkaa. Sokerin vihreä väri toi piirakan ulkonäköön kivoja metsäviboja. Koska meidän perheessä on sellaisia kummajaisia, jotka eivät tykkää basilikasta, jätin puolet piirakasta ilman basilikaa. Vaikka mustikka-basilikayhdistelmä saattaakin kuulostaa oudolta, suosittelisin kokeilemaan koska yhdistelmän toimivuus yllätti positiivisesti!

Mustikkapiirakka basilikasokerilla

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. 

Tee piirakkapohja näin: sekoita keskenään 125 g pehmeää voita ja 1 dl sokeria. Lisää 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 dl kaurahiutaleita, 1 tl leivinjauhetta, 1/2 tl suolaa, 1 tl vaniljasokeria ja 1 kananmuna. Sekoita kaikki keskenään. Siirrä taikina piirakkavuokaan ja ripottele päälle vielä suht runsaasti vehnäjauhoja, joiden avulla saat taikinan paineltua vuoan pohjalle ja reunoille. 

Kaada taikinan päälle runsaasti mustikoita. Jos käytät jäisiä mustikoita, sekoita niiden joukkoon ensin 1-2 rkl perunajauhoja. 

Tee basilikasokeri: 

Laita monitoimikoneeseen 1,75 dl sokeria ja 1/2 basilikaruukun lehdet, sekoita kunnes sokeri on värjäytynyt vihreäksi. 

(Tarkat mitat eivät tässä kohtaa ole niin tärkeitä, mututuntumakin toimii hyvin)

Tee sitten muruseos: nypi 50 g kuutioitua huoneenlämpöistä voita, 1 dl vehnäjauhoja ja 1 dl basilikasokeria yhteen. Ripottele muruseos mustikoiden päälle. 

(Tässä kohtaa tein siis kaksi muruseosta, yhden tavallisella sokerilla ja yhden basilikasokerilla, jotta perheen basilikankarttajakin saisi piirakkaa).

Laita piirakka uuniin ja anna paistua 30 minuuttia. 

Tarjoilu: anna valmiin mustikkapiirakan jäähtyä ainakin jonkin verran. Ripottele sitten päälle loput basilikasokerista ja tarjoa vaniljakastikkeen kera. 

Snickerspalat

Tänään on vuorossa tuhtia tavaraa, huhhuh. Snickerspaloja! Sain tämän(kin) ohjeen Kahvia ja kasvisruokaa-blogista, ja tuntuu, että viime ajan inspisideat ovat usein juuri tuosta blogista. Tykkään siitä paljon! Sieltä löytyy vegaani- ja kasvisruokaohjeita mutta ne ovat kaikki helposti lähestyttäviä myös tällaiselle tavikselle ja kaikkiruokaiselle.

Snickerspaloihin kuluu tälla kertaa hyvin paljon kookosöljyä, ja Herra J totesikin harmikseen, että palaset maistuivat myös vähän Bountylta. Minuahan tuo ei haittaa ollenkaan..

Snickerspalat

Patukat koostuvat kolmesta kerroksesta.

Tee ensin suklaapohja: sekoita 2 dl pehmeää (tai ihan juoksevaksi lämmitettyä) kookosöljyä, 1,5 dl kaakaojauhetta, 0,5 dl siirappia ja ripaus suolaa. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (22x22 cm). Laita pakkaseen 15 minuutiksi.

Tee seuraavaksi "nougatkerros": laita tehosekoittimeen 1,5 dl pehmeää kookosöljyä, 1 dl kookosmaitoa tai -kermaa, 0,75 dl siirappia, vaniljajauhetta tai vaniljasokeria, 2,5 dl kaurahiutaleita ja 1/2 tl suolaa. Anna tehosekoittimen käydä kunnes seos on sileää. Jos seos on hyvin paksua voit lisätä kookosmaitoa tarpeen mukaan. Levitä jähmettyneen suklaakerroksen päälle.  Laita pakkaseen noin tunniksi.

Tee lopuksi "kinuskikerros": laita tehosekoittimeen noin 16 pehmeää kivetöntä taatelia. Sekoita mössöksi. Lisää 4 rkl maapähkinävoita, 1,5 tl vaniljaa ja 1 rkl kookosmaitoa. Sekoita. Levitä massa käsin jähmettyneen nougatkerroksen päälle. Painele vielä lopuksi päälle suolattuja maapähkinöitä. 

Laita vielä lopuksi koko ihanuus jääkaappiin noin tunniksi ennen tarjoamista. Suklaakerros sulaa nopeasti lämpimissä sormissa, joten suosittelen joko hyvin pikaista sormin syömistä, tai lusikalla syömistä. 

P.S. Itse mokasin vuokavalinnassa, se oli liian iso joten suklaa- ja nougatkerros olivat liian ohuita kun taas kinuskikerros ei peittänyt koko nougatkerrosta. Sovelsin, ja tein paloista kerrospaloja - leikkasin sivulta kinuskitta jääneet palat erilleen ja taitoin ne kinuskerroksen päälle. Toimi ihan kivasti näinkin. 

Pataleipä

Kokeilin jo vähän aikaa sitten jotain pataleivän reseptiä, enkä ollut silloin erityisen tyytyväinen. Leipä oli kyllä ihan hyvää, mutta ei niin uskomattoman hyvää kuin resepti lupasi. En tiedä, ehkä silloin vain sattui huono päivä keittiössä tai leivoin huolimattomasti. 

Pari viikkoa sitten ompelukerhomme piti kesätreffit erään ystäväni luona Lauttasaaressa ja siellä oli pöytää koristamassa erittäin kaunis leipälimppu. Kysyimme heti mistä moinen kauneus on ostettu ja vastaus olikin, että se oli leivottu kotona padassa. Päätin antaa pataleivälle toisen mahdollisuuden, tällä kertaa kokeiluun pääsi ystäväni suosituksesta Hesarin pataleipäresepti.

Tällä kertaa sanoisin, että pataleipä onnistui. Se ei vaatinut erityisen paljon työtä, vain aikaa.

Pataleipä

Sekoita isossa kulhossa 6 dl vehnäjauhoja, 1 dl ruisjauhoja (alkuperäisohjeessa spelttijauhoja), 1 dl vehnäleseitä, 1 dl auringonkukansiemeniä, 1 1/2 tl suolaa, 1 tl kuivahiivaa. Lämmitä 4 dl vettä 42-asteiseksi (hieman kädenlämpöistä kuumemmaksi). Peitä kulho keittiöpyyhkeellä, ja laita kulho isoon muovipussiin. Anna nousta huoneenlämmössä 12 h, eli vaikka sopivasti yön yli. 

Kumoa taikina jauhotetulle alustalle. Taputa levyksi, jonka sitten taitat kolmin kerroin suorakaiteen muotoiseksi ja sitten vielä toisin päin kuutiomaiseksi paketiksi. Peitä liinalla, kohota 30 minuuttia.

Laita samalla kannellinen uunipata (esim. valurauta) kylmään uuniin ja lämmitä uuni 250 asteiseksi. Laita kohonnut taikinaneliö kuumaan pataan ja pata takaisin uuniin. Paista leipää kannen alla ensin 30 minuuttia, ota sitten kansi pois ja jatka paistamista 15 minuuttia. Kumoa leipä kuumana ritilälle ja anna jäähtyä. 

Lopuksi heittäydyin vielä ihan eteläeurooppalaiseksi ja valitsin leivän päälle nutellaa ja banaania. Nam nam nam. Mitä te laitatte mieluiten leivän päälle?

Helledrinkki 'Summer Bellini'

Helle on ihanaa, varsinkin jos kädessä on virkistävä drinkki. Näin jossain ruotsalaisessa ruokalehdessä (en muista missä!) belliniohjeen hauskalla kesäisellä tvistillä. Sen sijaan, että kaadetaan lasin pohjalle persikkamehua ja päälle vähän kuohuvaa, aloitetaankin siitä, että tehdään persikkamehusta mehujäätä. Lasiin laitetaan siis sitten ensin mehujää, ja siihen päälle kaadetaan kuohuviiniä, näin syntyy kesäinen Summer Bellini. Mikä täydellinen tvisti kesähelteellä, koska mehujään sulaessa drinkki pysyy kylmän raikkaana. (Jos et omista mehujäämuotteja voit tietysti käyttää jääpalamuotteja.)

Nauttiessa kesähelteestä ja -drinkistä terassilla, on myös hyvä olla jotain syötävää. Viime kesän oma lempparini vesimeloni-feta-minttuyhdistelmä on oiva ratkaisu, mutta tänä vuonna kokeilin erilaista tarjoilutapaa Oprah-lehdestä bongatun vinkin mukaan. Sanon vain, että olipa yllättävän vaikea leikata vesimelonista ja fetajuustosta samankokoisia paloja... Pääset tästä alkuperäisohjeeseen:

http://kokkailuakaksiossa.blogspot.fi/2014/07/vesimeloni-fetapalat.html

Minimarjapiirakat

Jee, olen ehtinyt sekä leipoa että kirjoittaa siitä enemmän kuluneen viikon aikana kuin viimeisen kuukauden aikana yhteensä. Siitä suuri kiitos Pikkumiehen isovanhemmille, jotka jaksavat kantaa, kutittaa, viihdyttää, opettaa, lauleskella, tanssia (jne.!) loputtomiin hänen kanssaan.

Eilen kokeilin Allt om mat-lehdestä löytynyttä minimarjapiirakkaohjetta, vähän mutkia suoristamalla. En jaksanut kaulia taikinaa, käyttää monitoimikonetta, mitata tarkasti.. Vanhat kunnon sormet saivat työskennellä ja kaadoin jauhoja pussista silmämitalla ja piirakoiden ulkonäkö oli vähän rustiikki. Maku ei tainnut kärsiä kuitenkaan yhtään.

Minimarjapiirakat, 6 kpl

Mittaa kulhoon 125 g voita (kuutioituna), 1/4 dl sokeria, 1 keltuainen (säästä valkuainen, sitä tarvitaan reseptin lopussa) ja 2 dl vehnäjauhoja. Nypi ainekset sormin sekaisin ja muotoile lopuksi taikinasta pallo. Saatat joutua lisäämään noin 1 dl vehnäjauhoja, lisää jauhoja tarpeen mukaan. Jaa taikina 12 osaan, 6 vähän isompaa palloa piirakoiden pohjaksi ja 6 pienempää kantta varten. Muotoile isommat pallot littanoiksi ympyröiksi ja laita muffinssipellin koloihin tai jämäköihin  kertakäyttövuokiin. Laita vuoat/pelti jääkaappiin odottamaan, laita myös pienemmät taikinapallot jääkaappiin.

Laita uuni lämpenemään, 200 astetta. Tee sitten piirakoiden täyte:

Laita kulhoon 50 g huoneenlämpöistä voita ja notkista se lusikalla. Lisää 1/2 dl sokeria ja sekoita voin kanssa. Lisää 1 kananmuna, 50 g mantelijauhoa ja 1 rkl vehnäjauhoa. Sekoita. 

Ota piirakat jääkaapista ja laita jokaiseen täytteeksi haluamasi marjoja. Alkuperäisreseptissä käytettiin karviaisia, itse laitoin eilen mustikoita ja vadelmia. Jaa marjojen päälle täytettä, pari ruokalusikallista per piirakka. 

Muotoile jäljellä olevista taikinapalloista litteä ympyrä ja laita täytteen päälle kanneksi. Sivele kannet valkuaisella ja ripottele vielä päälle vähän sokeria. 

Paista uunissa noin 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile haaleanlämpiminä kermavaahdon kanssa. 

Banaanileipä

Tarvitsin tänään jotain helppoa leivottavaa, jonka sai helposti kuljetettua kaverin luo nyyttäreihin. Mietin eri mahdollisuuksia kun katseeni osui pöydällä lojuviin banaaneihin. Päätin tehdä banaanileipää!

Googlauksen jälkeen päädyin reseptiin, joka näytti sopivan mutkattomalta ja lisäsin siihen vähän makeutta, koska sen piti olla nyyttäreiden jälkiruoka. Yksinkertaisesta banaanileivästä sai yllättävän näyttävän pienellä tuunauksella. 

Banaanileipä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivitä leipävuoka voilla ja korppujauholla.

Survo kaksi banaania soseeksi haarukalla. Lisää soseeseen 2 dl maustamatonta jugurttia, 2 dl kaurahiutaleita, 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa, 2 tl ruokasoodaa ja 3 rkl vaaleaa siirappia (siirapin voi halutessaan jättää pois kokonaan). Sekoita kaikki hyvin.

Kaada taikina leipävuokaan ja paista uunin alaosassa 35-50 minuuttia riippuen leipävuoan koosta ja muodosta. Itselläni oli melko pitkä leipävuoka, joten leivästä tuli suht matala ja paistoaika oli noin 35 minuuttia. 

Anna banaanileivän jäähtyä, laita tarjoiluvadille. Sulata varovasti mikrossa tai vesihauteessa valkosuklaata. Valuta suklaata banaanileivälle. Ripottele lopuksi päällimmäiseksi suolattuja ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Nauti kahvikupposen kanssa.

Terveelliset välipalapallot

Taisin viime postauksessa, eli pari kuukautta sitten, hehkuttaa että "I'm back in business", mutta sitten se jäikin siihen. Miten pieni 72 senttimentrin pituinen kaveri voikin pitää minut niin kiireisenä?

Kokeilin pikkumiehen vatsavaivojen takia pari viikkoa sitten lehmänmaitoproteiinitonta ruokavaliota ja olin jo ihan hätää kärsimässä kun piti keksiä suklaalle joku korvike. Onneksi olin jo vähän aikaa sitten bongannut ja ihastunut Kahvia ja kasvisruokaa-ruokablogiin, josta löytyy ihania vegaaniruokaohjeita. Löysin sieltä reseptin nimellä "Cookie dough pallot", kuulostaa aika houkuttelevalta, eikö? Päätin kokeilla niitä ja nyt tulee sitten hassu tvisti, älkää pelästykö! Palloihin laitetaan kikherneitä! Olin positiivisesti yllättynyt tuloksesta ja taidan kokeilla uudestaan vaikken enää joudukaan keksimään suklaalle korviketta. Uskallatteko itse kokeilla?

Terveelliset ja makeat välipalapallot,

eli cookie dough pallot

Paahda 2 dl kaurahiutaleita kuivalla pannulla. Varo polttamasta hiutaleita! Laita kulhoon tai blenderiin 2 dl käyttövalmiita kikherneitä ja 24 pehmeää taatelia. Survo suht tasaiseksi soseeksi. 

Lisää kulhoon 0,5 dl chiasiemeniä ja heitä vielä sekaan paahdetut kaurahiutaleet. Mausta vaniljalla, kanelilla ja kardemummalla. Sekoita käsin ja muotoile massasta palloja, noin 12 kpl. Nauti hyvällä omatunnolla!

Sitruuna "mud cake"

Nyt löytyi pitkästä aikaa ainakin minulle aivan uusi jälkkärituttavuus, sitruuna mud cake. Herra J:n sisko leipoi sellaisen meille pitkäperjantaina ja tarjosin sitä eilen opiskelukavereille. Jälkkäri osui ja upposi niin hyvin että jopa eräs gluteenille herkkä vieras päätti uhrautua ja maistaa palan (oli kuulemma sen arvoista!). Perinteinen mud cake, jota toki rakastan, voi olla melko tuhtia tavaraa, mutta nyt löytyikin raikkaampi vaihtoehto. Nimi "mud cake" on tavallaan hassu, eihän tämä kakku ole mitenkään mutainen niin kuin suklainen siskonsa, mutta nimi kertoo siitä, että tämä kakku on tavallisen mutakakun tapaan keskeltä ihanan kostea ja sitkeä.

Sitruuna "mud cake"

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sulata 150 g voita. Raasta kulhoon yhden isohkon sitruunan pesty kuori ja purista perään mehut sitruunasta. Lisää kulhoon sula voi, 3 dl sokeria, 1 tl vaniljasokeria, 2,5 dl vehnäjauhoja ja 3 kananmunaa. Sekoita kaikki hyvin. 

Leivitä piirakkavuoka (suht pieni tätä satsia varten) joko korppujauholla tai kookoshiutaleilla. Kaada taikina vuokaan ja laita uuniin. Paista 18-25 minuuttia. Muista, että kakku saa olla keskeltä vielä hieman kosteaa kun otat piirakan uunista. (Tein itse 1,5 satsia ja paistoin isommassa piirakkavuoassa, silloin paistoaika oli noin 23 minuuttia.)

Anna piirakan jäähtyä huoneenlämpöiseksi, tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

"Vitello tonnato"-salaatti

Pari vuotta sitten äiti teki vitello tonnatoa Herra J:n synttäreiden kunniaksi, siis vasikkaa tonnikalakastikkeella. Sen jälkeen minulla on tasaisin välein ollut himo tätä annosta, ja erityisesti tonnikalakastiketta. Vaikken ole mikään tonnikalafani, tämä kastike on minusta njamia. Äidiltäni kuulin muuten myös, että jos vasikkaa ei löydy, voi käyttää kalkkunaa. Kun olin vielä eilen kiireinen ja väsynyt kaupassa, en jaksanut välittää siitä etten löytänyt kalkkunaa ja ostin sen sijaan kanan rintafileitä. Lopulta keittiössämme syntyi vitello tonnatosta inspiroituneena kanasalaatti tonnikalakastikkeella. 

"Vitello tonnato"-salaatti

Paista kanan rintafileitä syöjämäärän mukaan. Tykkään leikata paksusta rintafileestä ohuempia siivuja, jotta ne paistuvat nopeammin. Onnistun aina paistamaan kokonaiset rintafileet liian kypsiksi, ohuet siivut ovat mielestäni helpompia paistaa sopivan meheviksi. Mausta kana suolalla ja pippurilla.

Keitä salaattia varten bulguria, taas syöjämäärän mukaan. 

Tee tonnikalakastike: soseuta sauvasekoittimella purkillinen tonnikalaa, joka on säiltty öljyssä, pari reilua ruokalusikallista majoneesia, teelusikallinen sinappia, suolaa, pippuria, tabascoloraus ja kapriksia. Lisää vettä, jos haluat ohentaa kastiketta. Löydät tietysti netistä aitoja ja tarkkoja ohjeita tonnatokastikkeelle, mutta itse olen ruvennut tekemään kastiketta vapaalla kädellä ja maun mukaan. 

Kokoa salaatti niin, että lado ensin vadille erilaisia salaatteja, mieluiten tummia versioita kuten rucolaa, mangoldia, babypinaattia, tammenlehteä. Ripottele salaattilehtien päälle balsamiviinietikkaa. Ripottele sitten päälle bulguria. Nostele seuraavaksi päälle paistetut kanapalat ja laita tonnikalakastikkeesta nokareita kanafileiden päälle tai viereen. Viimeistele salaatti parmesaanilastuilla.

Uppomunia ja hollandaisekastiketta

Haloo Suomi täältä Ruotsin puolelta, Tukholmasta! Kaksion asukkaat ovat muuttaneet uuteen kaksioon lahden toisella puolella. Blogissa on ollut hiljaista muuton takia, mutta myös perheen uuden tulokkaan lisääminen kaksioelämään on tuonut mukanaan uusia yllättäviä käänteitä, kuten esim. unettomat yöt, joka hidasti kummasti kokkaamista ja kirjoittamista. En kuitenkaan ole unohtanut blogia, ja tarkoitus on puhaltaa siihen henkeä taas!

Käväisin viime viikolla Suomessa vanhempieni luona. Oli aika luksusta laittaa vauvveli mumin syliin ja itse häärätä vaikka keittiössä. Olin jonkin aikaa sitten bongannut netistä videon, jossa tehtiin uppomunia muffinssivuoassa. Hiffaatteko miksi se on niin siisti idea? Vuoassa voit tehdä monta, esim. 12 kpl uppomunaa samaan aikaan. Miten hienoa olisi esim. tehdä uppomunia brunssille ja tarjota ne kaikille syöjille samaan aikaan? Katsokaa tästä kyseinen video: http://www.foodandwine.com/blogs/2015/1/19/how-to-poach-a-dozen-eggs-at-once .

Tein siis Hankovisiitillä uppomunia uunissa, ja niiden lisäksi hollandaise-kastiketta ja paistettua bratwurstia (yritin ehdottaa isälle jotain vihannesta, mutta päädyimme kuitenkin bratwurstiin..). Hyvistä vinkeistä puheen ollen, olen kuullut Henri Alénin suusta parhaimman vinkin hollandaisekastikkeen tekoon ja sen avulla uskallan jo tehdä hollandaise-kastiketta ilman sen tarkempaa reseptiä (enemmän tästä vinkistä kastikeohjeen kohdalla)! No niin, resepteihin:

Uppomunat: laita muffinssivuoan jokaiseen koloon noin 2 rkl vettä. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Riko 1 muna jokaiseen muffinssikoloon, 1 per syöjä. Paista uunissa noin 10 minuuttia kunnes valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen on vielä valuvaa. Ota jokainen "uppomuna" varovasti kolostaan lusikan avulla. Näin ensimmäisellä kerralla hain vielä tarkkaa minuuttimäärää, sehän on myös omasta uunista kiinni. 10 minuuttia on siis suuntaa antava aika.

Hollandaise-kastike: käytän kastikkeeseen 1 keltuainen per 50 g voita mittasuhteena. Jos kastiketta ei tarvitse olla hirmuinen määrä per syöjä, minusta 2 keltuaista ja 100 g voita riittää 4 henkilölle. 

Aloita laittamalla 100 g voita kattilaan sulamaan. Kun voi on sulanut, laita kattila sivuun, jotta sula voi hieman jäähtyy.

Sitten vuorossa on viinietikkareduktio. Laita kattilaan noin 1 dl vettä, kaadan sekaan 3-4 rkl valkoviinietikkaa, pari ripausta valkopippuria ja silputtua salottisipulia. Keitä seosta kokoon, kunnes jäljellä on enää 3-4 rkl lientä. Siivilöi pois sipulipalat. 

Laita kattilaan 2 keltuaista ja viinietikkareduktio. Kuumenna hellästi ja varovasti koko ajan vispilällä sekoittaen kunnes keltuaiset ovat kypsiä. Tässä kohtaa aiemmin lupaamani Alénin kikka on pelastanut kastiketumpelon (that's me!). Mistä voi tietää, että keltuaiset ovat kypsiä? No tässä supervarma kikka: kun arvioit, että keltuaiset saattavat olla kypsiä, pudota teelusikalla tippa sulanutta voita seokseen. Jos voitippa selvästi jää keltuaisseoksen pintaan, on seos kypsää. Jos voitippa uppoaa pohjalle, on vielä jatkettava vispausta lämmöllä. Jatka näin, kokeillen aina välillä voitipalla, kunnes keltuaiset ovat kypsiä. Takuuvarma kikka!

Kun keltuaisseos sitten todella on kypsää, ota kattila pois lämmöltä ja kaada voisulaa ohuena nauhana sekaan, samalla koko ajan sekoittaen. Lopeta voisulan lisääminen kun jäljellä on vain pohjalle jäänyt valkoinen hera.

Lisää lopuksi kastikkeeseen vähän tuoretta sitruunamehua. 

Tarjoa kastike heti. Jos kuitenkin joudut odottamaan hetken, anna kastikekattilan seistä hellässä vesihauteessa. 

Kokosin siis tämän tuhdin annoksen näin: pohjalle paistettuja bratwurstisiivuja, päälle hento uppomuna ja loppusilaus hollandaisekastikkeella.