Ruokatarinoita Jordaniasta

Palasin eilen levänneenä ja onnellisena pienestä Aqaban kaupungista, Jordaniasta. Vietimme herra J:n kanssa viikon katsellessa punaista merta ja lahden toisella puolella iltaisin tuikkivaa Egyptiä ja Israelia nauttiessamme Jordanian puolella huippuruokaa (ja jopa paikallista viiniä, kristittyjen tekemää ja myymää "wine of the holy land", yllättävän hyvää!). Aqaban pikkukujat vilisivät maustekauppiaita ja katujen kulmissa vanhat papat polttivat rauhassa shishaa (vesipiippu) rukouskuulutuksen kaikuessa kaupungin yllä.

Oikealla puolella häämöttää hookah,
tai shisha, tuo mukava ystävä,
vesipiippu. Lempimauksemme
valikoitui kirsikka.

Haluan vielä, ennen kuin alan ylistää paikallista ruokaa, painottaa, että joku tästä kulttuurista enemmän tietävä löytää varmaan mokia jos jonkinlaisia kertoessani siitä mitä söimme. Mutta kestääköömme tämän koska sen ainakin tiedän, että viime viikolla syömäni ruoka oli erittäin... hyvää. 

Söimme mm. hummusta, kikhernetahnaa, 

ja valitsimme version joka tarjoiltiin 

paistetun lampaan jauhelihan 

ja pinjansiemenien kanssa.

Yksi lemppareistani oli tabbouleh, bulgur-yrtti-kasvis-salaatti, joka paikallisessa ravintolassa oli yrttipainotteinen, eikä bulgurpainotteinen, niin kuin olen sitä ennen syönyt.














Paikallisen ravintolan versio baba ganoushista, paahdetusta munakoisotahnasta, jossa oli seassa kuutioitua tomaattia, vihreää paprikaa ja yrttejä.

Huippuhotellimme tarjosi aina näitä paahdettuja ja suolattuja manteleita viinilasillisen kanssa ja niihin tuli Himo, todellakin isolla H:lla. Viini oli muuten myös paikallista Machareus valkkaria.

 Todella hyvää oli myös shanklish-niminen (yllä olevassa kuvassa vasemmalla) seos libanonilaista vuohenjuustoa, tomaattikuutioita, sipulia ja vihreää paprikaa. Sen vieressä fattoush-salaatti, jossa on tavallisia salaattiaineksia, punaista kaalia, arabilaista leipää ja punaista sumak-maustetta, jota ostimme mukaan suomeen maustekaupasta (alla oleva kuva). Kyseiselle mausteelle ei kuulemma löydy englantilaista nimeä, ja sitä käytetään paljon arabialaisessa ruoanlaitossa.

Jordanialainen ruoka oli hyvin samanlaista kuin libanonilainen tai syyrialainen ruoka, ovathan maat melkein vierekkäin maailmankartalla. Litteän leivän kanssa syödään kaikenlaisia tahnoja ja seoksia ja niiden kanssa nautitaan raikkaita salaattisekoituksia. Toki paikan päällä kannattaa kokeilla myös mereneläviä, onhan punaisessa meressä kaikenlaista hyvää. Sen lisäksi huomasimme, että jordanialaiset osaavat grillata lihaa, söimme nimittäin harvinaisen maukasta ja mehevää lammasta ja kanaa.

Huikean viikon jälkeen oli helppo sanoa Aqaballe lämpimästi shukran, eli kiitos. Toivottavasti pääsen vielä käymään joskus uudelleen.