Oluessa marinoitu paahtopaisti

Ostin hetken mielijohteesta naudan paahtopaistipalan perjantaina kun se sattui olemaan kaupassa tarjouksessa. Laitoin lihan marinoitumaan lauantaiaamuna ennen kuin lähdin viikonlopuksi Hankoon. Tänään, maanantaina töiden jälkeen, paistoin hyvin marinoituneen lihakimpaleen. En tiedä oliko marinointiaika vähän overkilliä (2,5 päivää..) mutta mureaa liha kyllä oli!






Oluessa marinoitu paahtopaisti

Murskaa morttelissa ripaus suolahiutaleita, sinapinsiemeniä, rosmariiniä, kuivattu laakerinlehti ja reilusti mustapippuria. Hiero mausteet lihan pintaan. Laita liha pakastepussiin ja raasta päälle 1 sipuli ja 1 valkosipulinkynsi. Lisää pussiin reilu loraus olutta ja pari rkl valkoviinietikkaa. Sulje pussi ja laita jääkaappiin marinoitumaan. Käännä lihaa puolivälissä marinoitumista: anna lihan marinoitua vähintään 4 tuntia, mutta jätä se huoletta pidemmäksi aikaa mikäli mahdollista.

Kun liha on marinoitunut, ota se jääkaapista lämpenemään huoneenlämpöiseksi. Laita uuni lämpenemään 120 asteeseen. Ota liha marinaadiliemestä ja paista lihapalaan hyvä väri kuumassa pannussa. Laita sitten lihapala uunivuokaan, lämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan, säädä mittari piippaamaan kun liha on 60 asteista ja laita uuniin. Odota rauhassa kun liha paistuu.

Kun liha on 60 asteista, ota se pois uunista ja anna rauhassa levätä ennen leikkaamista (nyrkkisääntö taitaa olla, että lihan on levättävä puolet paistoajasta ennen leikkaamista). Tee odotellessasi lihalle lisäkkeet, vaikkapa voissa paistettuja perunaviipaleita ja dijonsinapilla maustettua smetanaa, kuten meillä tänään tehtiin.

Cannellonit kinkku-raejuustotäytteellä

Olen jo jonkin aikaa tehnyt cannelloneja, eli pastarullia, näin: laitan uunivuoan pohjalle tomaattikastiketta, rullaan tuorepastalevyn väliin ricottajuustoa ja ilmakuivattua kinkkua ja laitan päälle bechamélkastiketta. Laitan vielä juustoraastetta päälle ja uuniin paistumaan. Eilen tuli himo juuri näitä pastarullia mutta olin jo tullut kotiin kaupungilta kun himo iski enkä jaksanut enää mennä kauppaan. Ei auttanut muu kuin jääkaapin tonkiminen: ricotta vaihtui raejuustoksi, ilmakuivattu kinkku vaihtui Lidlin miedosti savustettuun kinkkuun ja tuorepasta vaihtui kuivatuksi. Yllättävän toimiva versio, täytyy myöntää!








Cannellonit kinkku-raejuustotäytteellä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Aloita bechamélkastikkeen tekemisestä: laita kattilaan voita (laitoin tänään noin 50 g) ja saman verran vehnäjauhoja. Paista jauhoja voissa pari minuuttia ja lisää sitten lämmitettyä maitoa (tänään laitoin varmaan noin 4-5 dl) vähitellen, koko ajan sekoittaen. Lisää maitoa niin paljon kunnes sinulla on sopivan paksulta tuntuva kastike, sekoita kastiketta koko ajan ettei se pala pohjaan. Mausta suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä.

Keitä sen jälkeen kuivattuja pastalevyjä pari minuuttia kiehuvassa suolatussa vedessä, jotta ne pehmenevät ja voit rullata ne täytteen ympärille.

Laita uunivuoan pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta, esim. tomaattimurskaa, jonka sekaan laitat sipulia, suolaa, sokeria ja mustapippuria.

Levitä pastarullat leikkuulaudalle, laita päälle miedosti savustettu kinkkusiivu, lisää yhteen päähän raejuustoa ja rullaa levy rullalle. Laita rullat vierekkäin uunivuokaan tomaattikastikkeen päälle. Levitä lopuksi rullien päälle bechamélkastiketta ja raasta vielä juustoa päällimmäiseksi. Laita koko höskä uuniin ja paista kunnes kastike ja juusto on saanut kauniin värin, noin 20-30 minuuttia, muista tarkistaa vaikka terävällä veitsellä, että pastalevy on tarpeeksi pehmeä: veitsen tulee mennä ilman vastusta pastan läpi. Anna ruoan vielä seista hetki ennen kuin tarjoat sen raikkaan salaatin kanssa.

Omenakookospiirakka

Onneksi sukulaisillani on omenapuita pihallaan niin voin syksyn alussa käydä keräämässä omppuja ja tehdä niistä omenasosetta pakkaseen. Sosetta teen mummon ohjeen mukaan: omenat palasiksi ja kattilaan muhimaan pienen vesitilkan kera ja sokeria maun mukaan, mieluiten suht vähän. Tänä syksynä sain Espoon tontuilta valkeakuulas omenoita ja keitin niistä sosetta kuorineen, niin ohutta ja läpikuulasta se on ettei siitä ole mitään haittaa.

Kun pakkasessa on omenasosetta on aina valmis ottamaan vastaan vieraita, ei kun omenasosetta piirakkapohjan päälle ja uuniin. Pari viikkoa sitten tein omenasoseesta kivan piirakan, jonka maustoin kaapista löytyvien mausteiden avulla: lisäsin kookosta, fariinisokeria ja vaniljajauhetta (purkista tai vaniljatangosta kaavittuna)

Omenakookospiirakka:

Kaulitse valmis tai kotitekoinen murotaikina ja laita piirakkavuokaan. Ripottele kookoshiutaleita pohjalle ja lisää omenasosetta. Leikkaa pari syysomenaa ohuiksi viipaleiksi ja laita omenasoseen päälle. Ripottele päälle vielä vähän kookoshiutaleita, fariinisokeria ja vaniljajauhetta. Lisää ripaus kanelia jos huvittaa. Laita piirakka uuniin, noin 200 astetta ja about 20-30 minuuttia uunista riippuen.
Tarjoa vaniljakastikkeen kanssa ja syö jämät seuraavana päivänä, piirakka on melkein parhaimmillaan silloin!

Ruusukaalipaistos

Lapsena en voinut sietää ruusukaalia. Luultavasti koska olen syönyt sitä keitettynä, melkein harmaan värisenä. Mutta kiitos viime syksyisen Glorian ruoka & viini-lehden (tämä resepti) löysin ruusukaalin ihanuuden. Tänään ruoaksi siis ruusukaalipaistosta paistetun kanan kera.

Ruusukaalipaistos

Ota esiin haluamasi määrä ruusukaalia. Leikkaa pois kannat, ota myös pois uloimmat lehdet. Pilko yksi sipuli. Pilko sieniä reiluhkoiksi paloiksi. Laita öljyä lämpimään pannuun ja lisää ruusukaalit. Anna ruskistua ja lisää hetken kuluttua 2 rkl sinapinsiemeniä. Kun ruusukaalit ovat paistuneet vähän aikaa ja saaneet väriä, lisää sipulit. Paista sieniä samaan aikaan toisessa kuumassa pannussa.

Lisää ruusukaalipannuun pari rkl omenaviinietikkaa. Mausta ripauksella suolaa, pippuria ja 1 tl hunajaa. Lisää mukaan paistetut sienet, 1 rkl kasvisfondia ja 1 dl vettä. Anna poreilla keskilämmöllä kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Tarkista maut ja tarjoa paistetun kanan kanssa.

Intialainen bataattimuhennos

Tänään olisi tarjolla mausteista (muttei tulista) ruokaa pimenevään syysiltaan. Idean sain Tomi Björckiltä kun satuin katsomaan Tomin keittiö-jaksoa, jossa hän teki intialaista ruokaa. Vaihdoin Tomin käyttämän kurpitsan bataattiin enkä ruokaa tehdessäni enää muistanut tarkalleen Tomin reseptiä, mutta perusidea tuli tosiaan häneltä. Credit where credit's due! Kutsun tänään ruokaani intialaiseksi bataattimuhennokseksi, vaikkei muhennos sanana kuulosta mielestäni erityisen herkulliselta.. Mutta ruoka on (herkullista), lupaan sen!


Intialainen bataattimuhennos, kahdelle:

Kuori ja pilko yksi iso sipuli. Kuori ja pilko 1 iso porkkana suht pieniksi paloiksi. Kuori ja pilko vielä noin 150 g bataattia suht pieniksi paloiksi. Heitä kattilaan reilu (nyt tarkoitan todellakin reilua) pala voita ja annan sulaa. Kun voi vaahtoaa, lisää sipulipalat. Paista sipuleita ruskistamatta niitä. Lisää porkkana- ja bataattipalat ja kuullota niitä sipulin ja voin kanssa. Lisää parin minuutin päästä vihannesliemikuutio, kanelitanko ja tähtianis. Lisää vettä maltillisesti, niin että vihannekset juuri ja juuri peittyvät. Anna porista keskilämmöllä sekoittaen aina välillä. Kun porkkanat ja bataatit ovat kypsiä (pehmeitä), lisää vielä pieni nokare voita ja tarkista suolan ja pippurin tarve. Ota kanelitanko ja tähtianis pois ja tarjoa paistetun halloumin ja leivän kanssa. Hyvää vegeruokailua!

Risottopallot

Kiitos Jamie Oliverin minä rakastan risottoa. Kuka tahansa joka epäilee risottoa: kokeilkaa alastoman kokin sienirisottoa vermouthilla valkoviinin sijaan, nami nami nami nami. Ongelma vain on siinä, että teen risottoa aina järjettömät määrät kuvitellessani, että voisin syödä kokonaisen pannullisen riisiä Herra J:n kanssa. Mutta ainakaan vielä mahamme eivät ihan siihen veny, joten sitä jää aina yli. Kylmä risotto jähmettyy jääkaapissa ja vaikka maku on hyvä sen syöminen ei ole sama asia seuraavana päivänä.

Joten arvatkaa olinko iloinen kun prinssi Roderick Dixon tuli elämääni valkoisella hevosella ratsastaen pelastamaan avuttoman daamin? Tai siis tarkemmin sanottuna löysin hänen kirjansa Ruokaa rippeistä, jossa kerrotaan mitä ylijääneelle risotolle voi tehdä. Ylijääneestä risotosta tehdään risottopalloja, aroncinejä. Oikeasti italiaksi nimi on aroncini di riso ja jostain muistan lukeneeni, että jokainen ravintola italiassa tarjoaa näitä "alkusnackseinä" mutta niitä pitää osata pyytää koska niitä ei koskaan mainita erikseen listalla.

Aroncinit:

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Ota esille ylijäänyttä jääkaappikylmää risottoa. Muotoile käsin palloja ja laita lautaselle odottamaan (minkä kokoisia palloja teet on varmaan makuasia, mutta en suosittelisi mitään megapalloja). Ota esiin kulho ja lautanen, riko kulhoon kananmuna (jos sinulla on paljon risottoa saatat tarvita toisenkin munan), jonka rakenne vatkaan nopeasti rikki haarukalla, ja kaada lautaselle korppujauhoja. Dippaa yksi pallo kerrallaan kananmunaan ja pyörittele sitten kauttaaltaan korppujauhossa ja laita uunipellille odottamaan. Pirskottele pallojen päälle öljyä ennen kuin laitat pellin kuumaan uuniin. Paista risottopalloja uunissa kunnes ne ovat rapeita ja kauniin kullanvärisiä. En ole kertaakaan näitä tehdessäni muistanut tarkistaa tarkkaa aikaa, mutta tarkista vaikka 10 minuutin jälkeen miltä pallot näyttävät ja jatka sitten aikaa tarpeen mukaan. Tarjoa raikkaan vihreän salaatin kanssa.

Wasabipopcornit

Kirjoitan tänne aivan hetken kuluttua miten pääset herkuttelemaan lempeästi wasabilta maistuvia popcorneja (no popcorns have been harmed in the microwave in this episode!)...

...mutta ensin minun on ihan nopeasti hehkutettava parin viikon takaista Tallinnan reissua. Lähdimme sateisena lauantaina Herra J:n kanssa Tallinnaan ja meillä oli viisi tuntia aikaa hengailla maissa ennen laivan lähtöä takaisin Helsinkiin. Kävelimme vanhaan kaupunkiin ja pakenimme sateen alta ensimmäiseen hyvältä näyttävään ravintolaan, se oli tällä kertaa Dominic. Aaaah sitä ihanaa tunnetta kun saa istua kivasssa ravintolassa, juoda todella kylmää cavaa, kuunnella bossa novaa, katsella sateen pisaroita ikkunassa, syödä hyvää ruokaa ja vielä maksaa siitä kohtuullisen hinnan. Kiitos Tallinna, tulemme varmasti uudestaan!

Wasabipopcornien resepti on vanhasta Maku-lehdestä, joka oli unohtunut yhden kaapin pohjalle. Päätin heti reseptin löydettyäni ottaa sen kokeiluun koska, ennen viime sunnuntaita, en ollut koskaan tehnyt popcorneja ilman mikroa. Ja mikropopcornit turhauttavat minua niin paljon koska en kerta kaikkiaan osaa tehdä niitä polttamatta maissinjyviä.






















Ota esiin iso kannellinen kattila tai korkeareunainen kannellinen pannu. Kannen on oltava tiivis. Levitä kattilan pohjalle ohut kerros rypsiöljyä, noin 2 rkl. Levitä sitten pannulle 1 dl maissinjyviä. Laita kansi päälle ja kuumenna (laitoin levyn neloselle). Sitten vain odottelemaan (tämä on superhauskaa jos sinulla on läpinäkyvä lasinen kansi). Kärsivällisen odottelun jälkeen kuulet yhtäkkiä poksahduksen. Sitten toisen, ja sitten paljon lisää. Ravista pannua tai kattilaa aina välillä ja nosta kattila pois levyltä kun poksahduksia kuuluu enää harvakseltaan. Lisää popcorneihin suolaa maun mukaan. Sulata toisessa kattilassa varovasti 25 g voita, ja anna sulan voin jäähtyä hieman. Ota 1/2-3/4 rkl wasabitahnaa ja sekoita voin joukkoon. Tämä määrä tuo popcorneihin todella hempeän wasabin maun (jos haluat enemmän potkua lisää wasabin määrää, omalla vastuulla...). Ripottele kastiketta vähän kerrallaan popcornien päälle ja sekoita popcorneja koko ajan, jotta saat mausteen levittymään mahdollisimman tasaisesti. Nauti hyvän leffan ääressä! Mukavaa perjantaita!