Minimarjapiirakat

Jee, olen ehtinyt sekä leipoa että kirjoittaa siitä enemmän kuluneen viikon aikana kuin viimeisen kuukauden aikana yhteensä. Siitä suuri kiitos Pikkumiehen isovanhemmille, jotka jaksavat kantaa, kutittaa, viihdyttää, opettaa, lauleskella, tanssia (jne.!) loputtomiin hänen kanssaan.

Eilen kokeilin Allt om mat-lehdestä löytynyttä minimarjapiirakkaohjetta, vähän mutkia suoristamalla. En jaksanut kaulia taikinaa, käyttää monitoimikonetta, mitata tarkasti.. Vanhat kunnon sormet saivat työskennellä ja kaadoin jauhoja pussista silmämitalla ja piirakoiden ulkonäkö oli vähän rustiikki. Maku ei tainnut kärsiä kuitenkaan yhtään.

Minimarjapiirakat, 6 kpl

Mittaa kulhoon 125 g voita (kuutioituna), 1/4 dl sokeria, 1 keltuainen (säästä valkuainen, sitä tarvitaan reseptin lopussa) ja 2 dl vehnäjauhoja. Nypi ainekset sormin sekaisin ja muotoile lopuksi taikinasta pallo. Saatat joutua lisäämään noin 1 dl vehnäjauhoja, lisää jauhoja tarpeen mukaan. Jaa taikina 12 osaan, 6 vähän isompaa palloa piirakoiden pohjaksi ja 6 pienempää kantta varten. Muotoile isommat pallot littanoiksi ympyröiksi ja laita muffinssipellin koloihin tai jämäköihin  kertakäyttövuokiin. Laita vuoat/pelti jääkaappiin odottamaan, laita myös pienemmät taikinapallot jääkaappiin.

Laita uuni lämpenemään, 200 astetta. Tee sitten piirakoiden täyte:

Laita kulhoon 50 g huoneenlämpöistä voita ja notkista se lusikalla. Lisää 1/2 dl sokeria ja sekoita voin kanssa. Lisää 1 kananmuna, 50 g mantelijauhoa ja 1 rkl vehnäjauhoa. Sekoita. 

Ota piirakat jääkaapista ja laita jokaiseen täytteeksi haluamasi marjoja. Alkuperäisreseptissä käytettiin karviaisia, itse laitoin eilen mustikoita ja vadelmia. Jaa marjojen päälle täytettä, pari ruokalusikallista per piirakka. 

Muotoile jäljellä olevista taikinapalloista litteä ympyrä ja laita täytteen päälle kanneksi. Sivele kannet valkuaisella ja ripottele vielä päälle vähän sokeria. 

Paista uunissa noin 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile haaleanlämpiminä kermavaahdon kanssa. 

Banaanileipä

Tarvitsin tänään jotain helppoa leivottavaa, jonka sai helposti kuljetettua kaverin luo nyyttäreihin. Mietin eri mahdollisuuksia kun katseeni osui pöydällä lojuviin banaaneihin. Päätin tehdä banaanileipää!

Googlauksen jälkeen päädyin reseptiin, joka näytti sopivan mutkattomalta ja lisäsin siihen vähän makeutta, koska sen piti olla nyyttäreiden jälkiruoka. Yksinkertaisesta banaanileivästä sai yllättävän näyttävän pienellä tuunauksella. 

Banaanileipä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivitä leipävuoka voilla ja korppujauholla.

Survo kaksi banaania soseeksi haarukalla. Lisää soseeseen 2 dl maustamatonta jugurttia, 2 dl kaurahiutaleita, 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa, 2 tl ruokasoodaa ja 3 rkl vaaleaa siirappia (siirapin voi halutessaan jättää pois kokonaan). Sekoita kaikki hyvin.

Kaada taikina leipävuokaan ja paista uunin alaosassa 35-50 minuuttia riippuen leipävuoan koosta ja muodosta. Itselläni oli melko pitkä leipävuoka, joten leivästä tuli suht matala ja paistoaika oli noin 35 minuuttia. 

Anna banaanileivän jäähtyä, laita tarjoiluvadille. Sulata varovasti mikrossa tai vesihauteessa valkosuklaata. Valuta suklaata banaanileivälle. Ripottele lopuksi päällimmäiseksi suolattuja ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Nauti kahvikupposen kanssa.

Terveelliset välipalapallot

Taisin viime postauksessa, eli pari kuukautta sitten, hehkuttaa että "I'm back in business", mutta sitten se jäikin siihen. Miten pieni 72 senttimentrin pituinen kaveri voikin pitää minut niin kiireisenä?

Kokeilin pikkumiehen vatsavaivojen takia pari viikkoa sitten lehmänmaitoproteiinitonta ruokavaliota ja olin jo ihan hätää kärsimässä kun piti keksiä suklaalle joku korvike. Onneksi olin jo vähän aikaa sitten bongannut ja ihastunut Kahvia ja kasvisruokaa-ruokablogiin, josta löytyy ihania vegaaniruokaohjeita. Löysin sieltä reseptin nimellä "Cookie dough pallot", kuulostaa aika houkuttelevalta, eikö? Päätin kokeilla niitä ja nyt tulee sitten hassu tvisti, älkää pelästykö! Palloihin laitetaan kikherneitä! Olin positiivisesti yllättynyt tuloksesta ja taidan kokeilla uudestaan vaikken enää joudukaan keksimään suklaalle korviketta. Uskallatteko itse kokeilla?

Terveelliset ja makeat välipalapallot,

eli cookie dough pallot

Paahda 2 dl kaurahiutaleita kuivalla pannulla. Varo polttamasta hiutaleita! Laita kulhoon tai blenderiin 2 dl käyttövalmiita kikherneitä ja 24 pehmeää taatelia. Survo suht tasaiseksi soseeksi. 

Lisää kulhoon 0,5 dl chiasiemeniä ja heitä vielä sekaan paahdetut kaurahiutaleet. Mausta vaniljalla, kanelilla ja kardemummalla. Sekoita käsin ja muotoile massasta palloja, noin 12 kpl. Nauti hyvällä omatunnolla!

Sitruuna "mud cake"

Nyt löytyi pitkästä aikaa ainakin minulle aivan uusi jälkkärituttavuus, sitruuna mud cake. Herra J:n sisko leipoi sellaisen meille pitkäperjantaina ja tarjosin sitä eilen opiskelukavereille. Jälkkäri osui ja upposi niin hyvin että jopa eräs gluteenille herkkä vieras päätti uhrautua ja maistaa palan (oli kuulemma sen arvoista!). Perinteinen mud cake, jota toki rakastan, voi olla melko tuhtia tavaraa, mutta nyt löytyikin raikkaampi vaihtoehto. Nimi "mud cake" on tavallaan hassu, eihän tämä kakku ole mitenkään mutainen niin kuin suklainen siskonsa, mutta nimi kertoo siitä, että tämä kakku on tavallisen mutakakun tapaan keskeltä ihanan kostea ja sitkeä.

Sitruuna "mud cake"

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sulata 150 g voita. Raasta kulhoon yhden isohkon sitruunan pesty kuori ja purista perään mehut sitruunasta. Lisää kulhoon sula voi, 3 dl sokeria, 1 tl vaniljasokeria, 2,5 dl vehnäjauhoja ja 3 kananmunaa. Sekoita kaikki hyvin. 

Leivitä piirakkavuoka (suht pieni tätä satsia varten) joko korppujauholla tai kookoshiutaleilla. Kaada taikina vuokaan ja laita uuniin. Paista 18-25 minuuttia. Muista, että kakku saa olla keskeltä vielä hieman kosteaa kun otat piirakan uunista. (Tein itse 1,5 satsia ja paistoin isommassa piirakkavuoassa, silloin paistoaika oli noin 23 minuuttia.)

Anna piirakan jäähtyä huoneenlämpöiseksi, tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

"Vitello tonnato"-salaatti

Pari vuotta sitten äiti teki vitello tonnatoa Herra J:n synttäreiden kunniaksi, siis vasikkaa tonnikalakastikkeella. Sen jälkeen minulla on tasaisin välein ollut himo tätä annosta, ja erityisesti tonnikalakastiketta. Vaikken ole mikään tonnikalafani, tämä kastike on minusta njamia. Äidiltäni kuulin muuten myös, että jos vasikkaa ei löydy, voi käyttää kalkkunaa. Kun olin vielä eilen kiireinen ja väsynyt kaupassa, en jaksanut välittää siitä etten löytänyt kalkkunaa ja ostin sen sijaan kanan rintafileitä. Lopulta keittiössämme syntyi vitello tonnatosta inspiroituneena kanasalaatti tonnikalakastikkeella. 

"Vitello tonnato"-salaatti

Paista kanan rintafileitä syöjämäärän mukaan. Tykkään leikata paksusta rintafileestä ohuempia siivuja, jotta ne paistuvat nopeammin. Onnistun aina paistamaan kokonaiset rintafileet liian kypsiksi, ohuet siivut ovat mielestäni helpompia paistaa sopivan meheviksi. Mausta kana suolalla ja pippurilla.

Keitä salaattia varten bulguria, taas syöjämäärän mukaan. 

Tee tonnikalakastike: soseuta sauvasekoittimella purkillinen tonnikalaa, joka on säiltty öljyssä, pari reilua ruokalusikallista majoneesia, teelusikallinen sinappia, suolaa, pippuria, tabascoloraus ja kapriksia. Lisää vettä, jos haluat ohentaa kastiketta. Löydät tietysti netistä aitoja ja tarkkoja ohjeita tonnatokastikkeelle, mutta itse olen ruvennut tekemään kastiketta vapaalla kädellä ja maun mukaan. 

Kokoa salaatti niin, että lado ensin vadille erilaisia salaatteja, mieluiten tummia versioita kuten rucolaa, mangoldia, babypinaattia, tammenlehteä. Ripottele salaattilehtien päälle balsamiviinietikkaa. Ripottele sitten päälle bulguria. Nostele seuraavaksi päälle paistetut kanapalat ja laita tonnikalakastikkeesta nokareita kanafileiden päälle tai viereen. Viimeistele salaatti parmesaanilastuilla.

Uppomunia ja hollandaisekastiketta

Haloo Suomi täältä Ruotsin puolelta, Tukholmasta! Kaksion asukkaat ovat muuttaneet uuteen kaksioon lahden toisella puolella. Blogissa on ollut hiljaista muuton takia, mutta myös perheen uuden tulokkaan lisääminen kaksioelämään on tuonut mukanaan uusia yllättäviä käänteitä, kuten esim. unettomat yöt, joka hidasti kummasti kokkaamista ja kirjoittamista. En kuitenkaan ole unohtanut blogia, ja tarkoitus on puhaltaa siihen henkeä taas!

Käväisin viime viikolla Suomessa vanhempieni luona. Oli aika luksusta laittaa vauvveli mumin syliin ja itse häärätä vaikka keittiössä. Olin jonkin aikaa sitten bongannut netistä videon, jossa tehtiin uppomunia muffinssivuoassa. Hiffaatteko miksi se on niin siisti idea? Vuoassa voit tehdä monta, esim. 12 kpl uppomunaa samaan aikaan. Miten hienoa olisi esim. tehdä uppomunia brunssille ja tarjota ne kaikille syöjille samaan aikaan? Katsokaa tästä kyseinen video: http://www.foodandwine.com/blogs/2015/1/19/how-to-poach-a-dozen-eggs-at-once .

Tein siis Hankovisiitillä uppomunia uunissa, ja niiden lisäksi hollandaise-kastiketta ja paistettua bratwurstia (yritin ehdottaa isälle jotain vihannesta, mutta päädyimme kuitenkin bratwurstiin..). Hyvistä vinkeistä puheen ollen, olen kuullut Henri Alénin suusta parhaimman vinkin hollandaisekastikkeen tekoon ja sen avulla uskallan jo tehdä hollandaise-kastiketta ilman sen tarkempaa reseptiä (enemmän tästä vinkistä kastikeohjeen kohdalla)! No niin, resepteihin:

Uppomunat: laita muffinssivuoan jokaiseen koloon noin 2 rkl vettä. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Riko 1 muna jokaiseen muffinssikoloon, 1 per syöjä. Paista uunissa noin 10 minuuttia kunnes valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen on vielä valuvaa. Ota jokainen "uppomuna" varovasti kolostaan lusikan avulla. Näin ensimmäisellä kerralla hain vielä tarkkaa minuuttimäärää, sehän on myös omasta uunista kiinni. 10 minuuttia on siis suuntaa antava aika.

Hollandaise-kastike: käytän kastikkeeseen 1 keltuainen per 50 g voita mittasuhteena. Jos kastiketta ei tarvitse olla hirmuinen määrä per syöjä, minusta 2 keltuaista ja 100 g voita riittää 4 henkilölle. 

Aloita laittamalla 100 g voita kattilaan sulamaan. Kun voi on sulanut, laita kattila sivuun, jotta sula voi hieman jäähtyy.

Sitten vuorossa on viinietikkareduktio. Laita kattilaan noin 1 dl vettä, kaadan sekaan 3-4 rkl valkoviinietikkaa, pari ripausta valkopippuria ja silputtua salottisipulia. Keitä seosta kokoon, kunnes jäljellä on enää 3-4 rkl lientä. Siivilöi pois sipulipalat. 

Laita kattilaan 2 keltuaista ja viinietikkareduktio. Kuumenna hellästi ja varovasti koko ajan vispilällä sekoittaen kunnes keltuaiset ovat kypsiä. Tässä kohtaa aiemmin lupaamani Alénin kikka on pelastanut kastiketumpelon (that's me!). Mistä voi tietää, että keltuaiset ovat kypsiä? No tässä supervarma kikka: kun arvioit, että keltuaiset saattavat olla kypsiä, pudota teelusikalla tippa sulanutta voita seokseen. Jos voitippa selvästi jää keltuaisseoksen pintaan, on seos kypsää. Jos voitippa uppoaa pohjalle, on vielä jatkettava vispausta lämmöllä. Jatka näin, kokeillen aina välillä voitipalla, kunnes keltuaiset ovat kypsiä. Takuuvarma kikka!

Kun keltuaisseos sitten todella on kypsää, ota kattila pois lämmöltä ja kaada voisulaa ohuena nauhana sekaan, samalla koko ajan sekoittaen. Lopeta voisulan lisääminen kun jäljellä on vain pohjalle jäänyt valkoinen hera.

Lisää lopuksi kastikkeeseen vähän tuoretta sitruunamehua. 

Tarjoa kastike heti. Jos kuitenkin joudut odottamaan hetken, anna kastikekattilan seistä hellässä vesihauteessa. 

Kokosin siis tämän tuhdin annoksen näin: pohjalle paistettuja bratwurstisiivuja, päälle hento uppomuna ja loppusilaus hollandaisekastikkeella.

"Death by chocolate"-cupcakes

Rakkaat lukijat, 

Tänään minulla on suklaan ystäville ohje. Huvittavaa tässä on se, että itse tykkäsin todella paljon leipomistani kuppikakuista kun taas Herra J ei, ei sitten yhtään. Joudun siis toteamaan, että näköjään nämä eivät ole kaikkien makuun. Herra J ei tykännyt runsaasta tumman suklaan mausta eikä sormisuolasta viimeisenä silauksena. Jos sinä taas lukijana innostut näistä mauista, lähdehän leipomaan!

Löysin tämän "death by chocolate"-reseptin netistä, Sally's baking addiction-blogista. Blogin reseptissä oli myös hauska vinkki siltä varalta ettei kotoasi löydy piimää, jota reseptiin tarvitaan. Reseptin vinkin avulla tein niin, että sekoitin kahteen desilitraan maitoa kaksi ruokalusikallista valkoviinietikkaa, sekoitin, ja odotin noin 10 minuuttia. Voilá, piimää! 

Death by chocolate-cupcakes

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Sulata 115 g voita ja 60 g tummaa suklaata, joko varovasti mikrossa tai vesihauteen yllä. Anna jäähtyä sillä aikaa kun sekoitat kuivat aineet yhteen: vehnäjauhoja 100 g, kaakaojauhetta 45 g, 3/4 tl leivinjauhetta, 1/2 tl ruokasoodaa, 1/4 tl suolaa. Vatkaa toisessa kulhossa 2 kananmunaa, 100 g sokeria ja 50 g fariinisokeria. Lisää suklaa-voiseos ja vatkaa tasaiseksi. Lisää sitten vuorotellen vähän jauhoseosta ja vähän piimää, käännelleen taikinaa (älä enää vatkaa!). Jatka kunnes olet lisännyt kaikki ainekset (tarvitset siis kaikenkaikkiaan 2 dl piimää). Taikinan koostumus muistuttaa lopuksi paksua moussea. Jaa taikina 12 muffinssivuokaan ja paista uunissa 18 minuuttia. Jäähdytä kuppikakut hyvin ennen kuin laitat päälle kuorrutusta. 

Päädyin itse tekemään maapähkinävoikuorrutteen, alkuperäisohjeessa sekin oli suklaata. Sekoitin umpipähkäisesti maapähkinävoita, fariinisokeria, pehmeää voita ja maitoa kunnes sain maulta ja koostumukselta sopivan kuorrutteen. Maitoa lisäsin vain sen verran, että sain kuorrutteesta tarpeeksi pehmeää levitettäväksi. Parhaiten tähän varmaan sopisi tomusokeri, mutta kun sitä ei kotona ollut, kokeilin fariinisokeria.

Levitä kuorrutetta kuppikakkujen päälle. Lisää vielä lopuksi tummaa suklaata lastuina ja pikkupikku ripaus sormisuolaa, jos heittäydyt ihan villiksi.