Vadelmasalaatti

Vadelma. Ehdottomasti minun lempimarjani. Minun maailmassa se selättää helposti sekä mansikan että mustikan, vaikka molemmat ovat varteenotettavia kilpailijoita.

Tänä kesänä kaksiossa syntyi kuin vahingossa tämä huippu vadelmasalaatti kun piti käyttää kaapin pohjalle jääneitä aineksia johonkin.

Vadelmasalaatti: 

Leikkaa yksi avomaakurkku ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa yksi endiivi ohuiksi renkaiksi tai puolirenkaiksi. Sekoita kurkut ja endiivit kulhossa ruocolan ja vadelmien kanssa. Lisää balsamicokastiketta tai sinappista salaattikastiketta. Ja that's it, enjoy!

Tomaattihummus

Yksi toinen kesän ruokakohokohdista (esimmäinen kohokohtahan oli tämä leipäresepti) oli tomaattihummus. Tykkään tosi paljon ihan perushummuksesta, mutta tämä oli hauska variaatio. Maistuu samalla ihan hummukselta ja samalla ihan erilaiselta. Reseptin olen ottanut suht äskettäin ilmestyneestä S-kaupan Yhteishyvä lehdestä, josta olin nopeasti kirjoittanut muistiin ohjeen ennen kuin heitin siivousvimmassa vihoksen pois. Oletteko tekin huomanneet, että tuollaisten pienten reseptivihkojen reseptit jäävät usein jonnekin laatikon pohjalle unohduksiin eikä hyvältäkään kuulostavia reseptejä muista aina kokeilla? Ehkä blogipostaus kuvineen voi toisella tavalla innostaa kokeilemaan?





Tomaattihummus:

Halkaise 4 tomaattia, poista kannat ja laita leikkauspinta ylöspäin uunipellille. Laita 225 asteiseen uuniin ja anna paahtua 40 minuuttia. Anna tomaattien jäähtyä vähän. Laita kulhoon yksi purkillinen kikherneitä (valuta ensin pois neste), 1 murskattu valkosipulikynsi, 2 rkl tomaattisosetta, 2 rkl sitruunamehua, 0,75 tl juustokuminaa, 0,75 tl cayennepippuria ja 3-4 rkl oliiviöljyä ja soseuta tasaiseksi tahnaksi. Lisää vielä vettä tarvittaessa. Tarjoa tuoreen leivän kanssa tai vaikka paistetun halloumin kyljessä.

Leipää, leipää, leipää!

Kesän paras ruokaan liittyvä tapahtuma oli mahtavan leipäreseptin löytyminen! Ja se on ollut edessäni koko ajan, Jamie Oliverin Alaston kokki-kirjassa, en ole vain tajunnut sitä aikaisemmin.

Olen jo kauan leiponut omat leivät ja sämpylät, ja sämpylät ovatkin jo kauan aikaa onnistuneet ihan hyvin, mutta leipiin en ole ollut yhtä tyytyväinen. Ovat ne ihan hyviltä maistuneet mutta näyttäneet vähän miltä sattuu. Kiitos Jamie Oliverin leipäni nyt myös näyttävät siltä miltä haluaisin niiden näyttävän. Luulen, että pari tiettyä "niksiä" johtivat siihen, näistä myöhemmin lisää.

Leipätaikinan perusohje menee näin:

Lämmitä 6,25 dl vettä kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen 30 g tuorehiivaa ja 2 rkl hunajaa. Sekoita toisessa isossa (isossa) kulhossa 8,5 dl erikoisvehnäjauhoja ja 7 dl hiivaleipäjauhoja (voit korvata korkeintaan kolmasosan jauhoista muilla, esim. ruis- tai grahamjauhoilla) ja 2 rkl suolaa. Tee isossa kulhossa jauhojen keskelle iso kuoppa. Kaada kuoppaan pieni osa (noin 1/4) hiivanestettä ja sekoittele varovasti kuopan seiniltä jauhoja nesteen sekaan. Kaada sitten vähän lisää hiivanestettä kuoppaan ja sekoita taas lisää jauhoja reunoilta nesteen sekaan. Jatka näin kunnes olet sekoittanut jauhot ja nesteen kokonaan sekaisin ja vaivannut hetken kulhossa. Tämän jälkeen voit kaataa koko taikinan jauhotetulle alustalle ja vaivata taikinaa käsin reilut 5 minuuttia. Painele, vedä ja kääntele taikinaa voimakkaasti ja lisää aina ripaus jauhoja silloin tällöin ettei taikina tartu liikaa käsiin ja pöytään. Laita vaivattu taikinapallo kulhoon, ripottele päälle jauhoja, tee veitsellä viilto taikinan pintaan, peitä liinalla ja kohota kaksinkertaiseksi (noin 45-60 minuuttia) vedottomassa paikassa.

Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, kaavi taikina kulhosta jauhotetulle alustalle. Jauhota kädet ja paina taikinaa nyrkeillä littanaksi levyksi. Kaada taikinalevyn päälle 3 rkl oliiviöljyä, taita levyn sivut päällekäin ja paina taikina uudestaan nyrkillä litteäksi. Kaada taas 3 rkl oliiviöljyä taikinan päälle (tässä vaiheessa voit lisätä myös esim. tuoreita yrttejä mausteeksi) ja taita sivut uudestaan päällekäin. Vaivaa, kääntele, taittele taikinaa taas niin, että oliiviöljy sekoittuu taikinaan muttei kuitenkaan tarvitse vaivata yhtä voimakkaasti ja kauan kuin alkuvaiheessa. Jauhoja voi lisätä ripauksittain jos taikina jää kiinni alustaan. Jos käännät taikinan ylösalaisin (taita kaikki "päädyt" taikinan alle, saat kauniin tasaisen taikinalimpun). Jaa taikina niin moneen osaan kuin haluat (esim. 3 isoa leipää tai 6 pienempää leipää, joista osan voin pakastaa paistamisen jälkeen myöhempää käyttöä varten). Tee leivistä haluamasi muotoiset ja laita leivät pellille (tarvitset 2 peltiä), tee taas veitsellä leipien pintaan viillot ja peitä liinalla, kohota vielä noin 30 minuuttia sillä välin kun laitat uunin lämpiämään suht kuumaksi, noin 235 astetta. Paista leivät.

Kun leivoin 6 pienempää leipää paistoin niitä noin 15 minuuttia, kun tein 3 patonginmuotoista pitkulaista leipää ne viihtyivät uunissa noin 12 minuuttia ja isommat leipälimput kestävät noin 20 minuuttia.

Niksinurkka:
Nr 1: Hiivanesteen kaataminen pienissä erissä jauhojen sekaan. Herra Oliverin mukaan hiiva imeytyy näin hitaasti jauhojen sekaan, ja se on kuulemma hyvä asia.
Nr 2: Kun teet veitsellä viillon taikinaan ennen kuin laitat sen kohoamaan kuulemma taikina rauhoittuu ja kohoaa entistä tehokkaammin.
Nr 3: Öljyn vaivaaminen taikinaan vasta ensimmäisen kohottamisen jälkeen... en osaa yhtään selittää miksi tämä olisi hyvä juttu, mutta kaikissa muissa leipäresepteissäni se sekoitetaan jo ensimmäisessä vaiheessa taikinaan ja niistä leivistä ei ole tullut yhtä kauniita kuin näistä. :)

 Lopuksi on mainittava vielä se, että yhden kerran leipoessani unohdin vaivata sekaan öljyn. Pelkäsin, että leivästä tulee kuiva korppu. Mutta päätinkin leivän tullessa ulos uunista sutaista pintaan oliiviöljyä (kuten kai tehdään myös leipoessa foccaciaa). Ja hyväähän siitä tuli, eikä yhtään kuivaa! Kun öljyn sivelee pintaan heti leipien tullessa uunista, se imeytyy kuoren läpi eikä pinnasta tule mitenkään erityisen öljyinen. Mokasta tulikin hyvä idea jonka aion jossain vaiheessa tehdä uudestaan!

Maissikeitto, joka maistuu nachoilta

Maissikeitto.

Se on ollut mielessäni koko viikon, jostain syystä. Tänään tajusin kaupassa miten hyvä idea se oli kun ainesten osto ei verottanut paljon mitään kukkarostani. Kun tulin kotiin huomasin myös miten hyvä idea maissikeitto oli koska se oli superhelppoa ja nopeaa tehdä. Ja kun lopulta maistoin keittoa, huomasin vielä miten hyvää se oli. Se maistui ihanan keltaiselta, jos nyt niin voi sanoa.. Koska maustoin keiton juustokuminalla ja cayennepippurilla, keitto maistui nachoilta. Awesome! 

Resepti on sekoitus eri versioita netistä, mutta kokki Leila Lindholmin neuvon mukaan tein kyytipojaksi quesadillan (tiedättehän, kaksi tortillaa, raastettua juustoa väliin, nopea paisto molemmilta puolilta kuumalla kuivalla pannulla kunnes juusto on sulanut, ja päälle vielä avokadoa tai salsaa).

Maissikeitto kahdelle

Silppua yksi sipuli ja kuullota sipuleita oliiviöljyssä kattilassa (sipuli ei saa ruskistua). Lisää purkillinen (noin 280 g) maissia, 1/4 tl juustokuminaa ja 1/4 tl cayennepippuria. Anna paistua hetken aikaa välillä sekoittaen. Murusta sekaan 1 kasvisliemikuutio ja kaada päälle 4 dl vettä. Anna keiton lämmetä kiehumispisteeseen asti ilman kantta, laita sitten kansi päälle ja anna kiehua 5 minuuttia. Lisää noin 1 dl ruokakermaa ja soseuta sauvasekoittimella. Maista lopuksi tarvitsetko lisää mausteita. Oma mielipiteeni on ettei keitto kaivannut edes suolaa mutta lisäsin vähän cayennepippuria kun tykkään suht tulisesta. Tarjoa quesadillan kanssa.

Vadelmainen suklaa-cheesecake

Tiedättekö, tänään koin sellaisen light bulb-hetken, kun tajusin mikä minua on viime aikoina estänyt laittamasta mitään uutta tänne blogiin. Olen kyllä kokkaillut ja kuvannut ruokia. Olisitte voineet lukea esim. cole slaw:sta tai mansikka-halloumisalaatista tai kirsikkatarteleteista. Mutta ei, mikään ei ole tuntunut oikealta, eikä mikään ole oikein innostanut kirjoittamaan. Kunnes tänään tajusin miksi.

Parin viikon ajan olen tehnyt ruokaa vain koska, niin kuin kaikki tiedämme, meidän on syötävä, jotta pysymme hengissä. Mutta en ole tehnyt mitään sellaista, jota ihan oikeasti olisi tehnyt mieli. Kun töiden jälkeen on tehnyt ihan hirveästi mieli korkata jääkylmä kuiva omenasiideri, joku hitsin ärsyttävä minun näköinen pikkuolio on kuiskannut korvaani: "eieiei, turhia kaloreita arkipäivänä", ja kun olisin halunnut leipoa kakun: "eieiei, meitähän on vain kaksi syöjää, ei ole edes vieraita tulossa", ja kun on tehnyt mieli kokeilla löytämääni focaccialeipäreseptiä: "heiheihei, ei mitään valkoisia jauhoja, epäterveellistä..".

No onko nyt tuollaisessa tilassa sitten kiva kirjoitella blogia? No ei! Pitäähän sitä nyt nauttia ruoasta ja ruoanlaitosta, varsinkin jos kirjoittaa siitä vielä blogia. Ja nyt on sitä paitsi kesä, nyt saa ja pitää nauttia ihan kunnolla! (tuli muuten kesästä mieleen, että lukekaa ihmeessä tää, mainio kirjoitus)

Joten päätin tänään, etten jaksa turhaan stressata jostain kaloreista ja muista turhista. Kunhan on jotain järkeä ja rajaa tekemisessä, niin saahan sitä nyt leipoa vaikka kakun keskellä arkista viikkoa. Voilá, tässä siis vadelmainen suklaa-cheesecake, ihan vaan keskiviikon kunniaksi. (resepti hienolta alltommat.se-sivulta, eli täältä)


Tee supermegasuklainen kakku näin:


Laita uuni lämpenemään, 175 astetta.

Murusta 250 g chocolate chip cookiesejä monitoimikoneessa ja sekoita 75 g pehmeän voin kanssa. Painele seos vuokaan, jossa on pohjalla leivinpaperia. Painele seosta myös sivuille. Laita jääkaappiin odottamaan kun teet täytteen.

Täyte tehdään sekoittamalla kolme erilaista sekoitusta. Sekoita yhdessä kulhossa 400 g tuorejuustoa, 200 g ranskankermaa ja ½ dl vahvaa kahvia. Vatkaa toisessa 2 kananmunaa ja 0,75 dl sokeria. Sulata varovaisesti vesihauteessa 200 g tummaa suklaata. Yhdistä lopuksi nämä kolme seosta ja kaada keksipohjan päälle.

Laita uuniin noin 30 minuutiksi. Keskikohta saa olla vielä hiukan löysä kun otat kakun uunista. Anna jäähtyä ja laita vielä jääkaappiin pariksi tunniksi. Koristele runsaalla määrällä tuoreita vadelmia (noin 250 g).

Lauantaihifistelyä tartarpihvien merkeissä

Ennen kuin kirjoitan mitään ruoasta, saanenko esitellä keittiöni uusimman tulokkaan: wüsthof-veitsen. Sain sen Herra J:ltä synttärilahjaksi, ja voisin varmaan kehua sitä kyllästymiseen asti. Sen mahtavuus on yksinkertaisesti se, että tämä veitsi tottelee käskyjäni täydellisesti. Mitä ikinä haluan sen tekevän, se tekee, nopeasti ja helposti. 

Tänään blogin nimi voisi muuten olla "kokkailua ja siivousta kaksiossa". Neljän tunnin siivoussession jälkeen (mistä tätä pölyä oikein tulee???) olen mielestäni ansainnut jotain erityisen hyvää ruokaa. Päätin kaupassa, että palkitsen itseni naudan sisäfilepihvillä. Kotiin kävellessäni päätin, että teen lihasta tartarpihvin, raa'asta lihasta kun nimittäin aika paljon tykkään... Jossain randomissa ruotsalaisessa puutarha&kokkailu-ohjelmassa tehtiin äskettäin hyvän näköistä carpaccio-annosta, ja päätin varastaa siitä annoksesta ideat pihvini lisäkkeisiin. Tein nimittäin keltuaiskreemiä ja pikkelöityjä sinapinsiemeniä tartarpihvin kaveriksi. And it goes like this:

Tee ensin pikkelöidyt sinapinsiemenet: Laita kattilaan 1 osa sokeria, 1 osa valkoviinietikkaa, 2 osaa vettä ja reilut ½ osaa sinapinsiemeniä. Kiehauta, ja kaada kulhoon jäähtymään.

Tee sitten keltuaiskreemi. Laita pakastepussiin keltuaisia (tein tänään ruokaa vain yhdelle joten käytin vain yhden keltuaisen, mutta lisää niiden määrä syöjien mukaan) ja ripaus suolaa. Laita kattilaan vettä ja lämmitä se noin 80 asteiseksi niin ettei vesi kiehu mutta höyryää ja kuplii. Laita keltuaispussi veteen ja liikuttele sitä. Nosta pussi vedestä noin 30 sekunnin välein (jos sinulla on vain 1 keltuainen voit nostaa pussia useamminkin) ja puristele varovasti sormilla (ikään kuin sekoittaen keltuaismassaa). Kun nostat pussin ja sormen painallus jää näkyviin keltuaismassassa, kreemi on valmis. Jätä jäähtymään pussiin (jos haluat voit pusertaa massan ensin siivilän läpi ja sitten laittaa takaisin pussiin jäähtymään. Tänään en laiskana jaksanut tehdä tätä...).

Tee sitten itse tartarpihvi. Leikkaa sisäfile pieniksi kuutioiksi, sekoita kulhossa dijonsinapin, hienonnetun punasipulin, hienonnettujen kapristen, tabascon, suolan ja pippurin kanssa. Laita muotin kautta lautaselle, pursota päälle keltuaiskreemiä (leikkaa pussin kulmaan pieni aukko) ja nosta jäähtyneitä sinapinsiemeniä viimeiseksi silaukseksi. Tarjoa leivän ja salaatin kanssa.

Fenkoli, tuo kaunis pullukka

Tietyin aikavälein tietyt raaka-aineet ovat mielessäni koko ajan kunnes ne sitten yhtäkkiä häipyvät ajatuksista kuin karhut talviunille. Fenkoli on viime aikoina ollut minulle sellainen raaka-aine joka on koko ajan mielessä. Minusta on vain niin siistiä, että vihannes voi maistua lakritsalta. Ja ne, jotka eivät tykkää aniksisesta (meniköhän oikein...) mausta, jättäkäähän tämä resepti suosiolla väliin (...tai kokeilkaa ja vakuuttukaa!). Googlatessani fenkolireseptejä vastaani tuli myös kirjoitus, jonka mukaan fenkolilla on mahtavia terveysvaikutuksia, esimerkiksi sen luullaan estävän hiusten lähtöä, hoitavan anemiaa ja auttavan jopa hengitystieongelmiin. Ei siis hullumpi pullukka tuo fenkoli.







Pari viikkoa sitten tein tapasiltaan fenkolisalaatin, jonka resepti oli erilaisten reseptien yhdistelmä.

Ota yksi iso pullea fenkoli, leikkaa kanta pois ja ota vihreät osat talteen. Leikkaa fenkoli mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kulhoon, lisää 1-2 limen mehu, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja rucolaa. Revi sekaan myös persiljaa. Sekoita ja lisää lopuksi mustia seesaminsiemeniä, mantelilastuja ja auringonkukan siemeniä. Muista lopussa silputa sekaan vielä fenkolin vihreät osat! Nauti sellaisenaan vaikka maalaisleivän kyytipoikana tai kalan lisukkeena.