Punajuurta... muffinsseihin!

Ystäväni Miss Oslo leipoi pari vuotta sitten erittäin hyvän kakun, johon liittyi arvausleikki: "mitä juuresta on käytetty kakussa?". Arvailimme ystävieni kanssa varmaan puolituntia käyden läpi kaikki keksimämme juurekset. Lopulta kokki joutui kertomaan itse, että kakussa oli lanttua! Apua, siis lanttu, joka EI kuulu suosikkeihin. Mutta siinä kakussa se toimi, varmaan erityisesti sen takia ettei kakku itse asiassa maistunut lantulta. Sen sijaan lanttu kosteutti taikinaa niin, että kakku oli mehukas ja maukas. Siitä inspiroituneena tein viime vuonna suklaa-punajuurikakun ja annoin vieraiden taas arvailla mikä juures kakussa piilee. Vieraat eivät sitä silloin keksineet koska suklaa värjäsi kakun niin tummaksi, ettei punajuurta voinut arvata värin perusteella. Silloinkaan kakku ei maistunut punajuurelle, vaan se kosteutti kakkua sopivasti.

Viime viikolla näin hs.fi:n ruokasivuilla ohjeen punajuuri-suklaamuffinsseihin ja päätin kokeilla niitä tänään. Erityisesti minua kiinnosti ohjeen kuorrute, joka värjätään punajuuriraasteen mehulla. Leipoessa tänään sattui kuitenkin (onneksi) niin, että kun olin jo aloittanut taikinan teon kun huomasin, että minulla oli liian vähän kaakaota. Päätin jatkaa anyway - laitoin sen vähäisen määrän kaakaota mitä minulla oli ja ajattelin, että katsotaan mitä tästä tulee. Ainakin värin pitäisi olla punaisempi kun suklaa ei tummenna taikinaa.

Lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä, ja nyt taikina maistuukin suht selvästi punajuurelta. Suosittelen kokeilemaan, koska punajuuren maku sopii yllättävän hyvin valkosuklaapalojen ja makean taikinan kanssa. Ja punajuuren antama väri niin söpö, että näistä muffinsseista tulee iloiseksi jo vain niitä katsomalla.

Punajuuri-valkosuklaamuffinssit, noin 20 pientä muffinssia (noin 15 keskikokoista ja noin 10 isoa muffinssia)

Laita uuni lämpenemään 225 asteiseksi. Keitä vahvaa kahvia (tarvitset 2 rkl). Pilko 100 g valkosuklaata pieniksi paloiksi ja laita sivuun odottamaan. Raasta hienolla terällä 3 keskikokoista kuorittua punajuurta (valmistaudu punaisen värin valloitukseen, mm. sormet kokevat melkoisen värimuutoksen).

Kuutioi 125 g huoneenlämpöistä voita ja laita kulhoon 2 dl sokerin kanssa. Vatkaa sähkövatkaimella. Lisää 2 kananmunaa yksi kerrallaan vieläkin vatkaten. Sekoita toisessa kulhossa 2 dl jauhoja, 1,5 tl leivinjauhetta ja 25 g kaakaota (alkuperäisen reseptin mukaan 75 g, eli valitse teetkö tummia suklaisia muffinsseja vai näitä punajuurisempiä muffinsseja). Kaada kuivat aineet siivilän kautta voisokeriseokseen ja sekoita lusikalla. Lisää punajuuriraaste, valkosuklaa ja kahvi, ja sekoita.

Jaa taikina paperisiin muffinssivuokiin. Paperivuoat kannattaa laittaa muffinssipellille ettei taikina leviä uunissa. Sitten vaan muffinssit uuniin, minun pienenpienet muffinssit viihtyivät siellä noin 12 minuuttia, isommat muffinssit tarvitsevat enemmän aikaa.

Anna valmiiden muffinssien jäähtyä kunnolla ja tee sillä aikaa kuorrutus. Raasta 1 pieni punajuuri ja purista käsillä raasteesta mehu kulhoon (this is messy stuff!). Laita toiseen kulhoon noin 2 dl tomusokeria. Kaada pari ruokalusikallista punajuurimehua sekaan ja sekoita kunnolla. Lisää sitten nestettä tarpeen mukaan vähän kerrallaan. Jos lisäät vahingossa liikaa nestettä, lisää tomusokeria. Minulla taisi olla 2 dl tomusokeria ja noin 4 rkl mehua. 

Kuorruta jäähtyneet muffinssit kuorrutuksella ja koristele vielä tummalla suklaalla. Hienoja ja helppoja suklaakoristeita saat esim. käyttämällä jamie oliverin tekniikkaa (kohdassa 4.05). Taidan viedä näitä tämän illan Halloween juhliin tuliaisiksi. Saa nähdä ehtiikö juhlanjärjestäjät näkemään tämän ennen juhlia, siinä tapauksessa ainakin Kallion herrasväki tietää mitä odottaa! 

Resepti, ohjeista minua!

Vaikka rakastankin reseptien lukemista ja selailua niitä tulee harvoin seurattua tarkasti alusta loppuun. Jopa leipoessa, jossa se olisi erityisen tärkeää, se helposti unohtuu... No, ruoanlaittohan on luovaa puhaa, joten sallittakoon oma soveltaminen maun mukaan. Eilen minua kuitenkin kiehtoi juuri se reseptin tarkka seuraaminen. Mitenköhän se onnistuisi jos yrittäisi kerran kunnolla?

Näin vähän aikaa sitten Glorian Ruoka ja Viini-lehdessä hyvältä kuulostavan reseptin. Palsternakkamuusia, sinappista kaalipaistosta ja kahta erilaista lihapullaa. Eilinen projekti olikin siten respetin tarkka seuraaminen.

Spoiler alert! Voin heti kertoa, että en aivan täysin onnistunut seuraamaan reseptiä vaikka kovasti yritin. Seurasinhan kuitenkin reseptiä tarkemmin kuin koskaan ennen. Äidiltä muuten opin jo kauan sitten kultaisen säännön - jos tekee ruokaa ohjeen mukaan, se on luettava vähintään pari kertaa läpi ennen kuin alkaa oikeasti tekemään ruokaa - kesken ruoanlaiton kun harvoin ehtii istahtaa alas ja lukea reseptiä tarkasti. Kiitos äiti, toimii aina!

Neljälle syöjälle:

Palsternakkamuusi: Kuori ja kuutioi 3 isoa perunaa ja 3 isohkoa palsternakkaa. Laita juureskuutiot ja 2 murskattua valkosipulinkynttä kattilaan. Lisää 40 g voita, ripaus suolaa, mustapippuria ja 6 dl maitoa. Anna porista miedolla lämmöllä (varo ettei maito pala pohjaan, been there done that...) noin 15 minuuttia, kunnes juurekset ovat kypsiä. Ota pois noin 1 dl maitolientä ja kaada loput tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen. Soseuta parilla pyöräytyksellä. Jos haluat ohentaa muusia, käytä maitolientä, jonka otit talteen.

Lihapullat (tehdään siis kahta erilaista pullaa, lihapullia ja makkarapullia):
Sekoita kulhossa 700 g jauhelihaa, 150 g ranskankermaa, reilu nippu tuoretta timjamia ja suolaa. Pyöritä taikinasta pullia.

Makkarapullia varten jauha ensin 2 rkl rosépippuria morttelissa. Ota sitten noin 200 g bratwurstia (raakamakkaraa) ja leikkaa niistä päät pois. Purista sitten kuoresta pieniä nokareita raakamakkaraa.

Kuumenna pari ruokalusikallista voita ja öljyä paistinpannussa. Ruskista ensin isot lihapullat kauttaaltaan. Vähennä lämpötilaa ja lisää makkarapullat. Paista (reseptin mukaan noin 5 min.) kunnes kaikki pullat ovat kypsiä.

Tässä vaiheessa resepti sanoo, että ota pienet pullat pois pannulta ja pyörittele rosépippurissa. Niistä tulee silloin kauniin punaisia. Kun itse olin tässä kohdassa minulla (ja vierailla) oli jo niin kova nälkä, etten vain viitsinyt tehdä tätä, ja maustoin kaikki lihapullat pannussa rosépippurilla. Ulkonäkö mahdollisesti kärsi, mutta maku kuitenkaan ei.

Kaalipaistos: Leikkaa rasiallisesta ruusukaalia kannat pois. Ota irti mahdollisimman monta erillistä lehteä kulhoon ja ota nuputkin (jotka jäävät jäljelle) talteen samaan kulhoon. Tässä vaiheessa joudun taas sanomaan, että tein eri lailla kuin resepti ohjeisti... Reseptin mukaan pitäisi vielä pilkkoa kiinankaalia sekaan mutta jätin sen kokonaan pois. Semisti seuratessa reseptiä tein näin: lämmitin paistinpannussa 1,5 dl vettä. Kun se oli melkein kiehuvaa lisäsin ruusukaalit ja annoin niiden kypsyä hetken. Lisäsin sitten 2 rkl kasvisfondia, 2 rkl dijonsinappia, 1 rkl omenaviinietikkaa, suolaa ja pippuria. Sekoitin, ja annoin paistua varmaan vielä noin 10 minuuttia välillä sekoittaen (kunnes vesi oli suurin piirtein haihtunut). Kaalipaistos sai erityisen hyvät kiitokset vierailta vaikka en seurannut reseptiä orjallisesti. Onnistuu näköjään näinkin.

Tuplapullat á la Jatta

Tuplapullat á la Gloria

No onhan Glorian Viini ja Ruoka aikamoinen ammattilainen laittaessaan ruokaa lautaselle ja ottaessaan siitä kuvan. Mutta ei minunkaan annos ihan ruma ollut (siitä vain puuttui nuo punaiset makkarapallukat). Mutta tärkeintä - maku oli hyvä! Olin ihan otettu tästä kokonaisuudesta ja makuyhdistelmästä, eli on noilla ruokalehtien reseptien loihtijoilla hyviä ideoita, jotka tulevat esille esim. jos jaksaa seurata reseptin ohjetta. Olin niin otettu, että varmaan teen tätä uudestaan joillekin vieraille.

Nopeaa ja helppoa (ja hyvää)

Tiistai. Väsynyt. Nälkä.

Tiistaifiilikseen toimii hyvin kinkku-cheddar-leipä. Hyvän sandwichin maun salaisuus on aito cheddarjuusto (se oranssi sulatejuusto... big no-no), kunnon palvikinkku ja majoneesi. Kesällä teimme tätä leipää siskoni kanssa ja laitoimme täytteen silloin pehmeä ohutleipän päälle (leivästä tehtiin rulla). Hyvä ystäväni, Miss Oslo, oli kuitenkin kerran tehnyt melkein samanlaisen täytteen, mutta laittanyt sen kovan ohutleivän päälle. Tänään päätin seurata hänen esimerkkiään kun kotoa löytyi Mjällomsin ohutleipää.







Kuutioi noin 150 g palvikinkkua.


















Raasta noin 100 g hyvää cheddaria.

Kuutioi (mahdollisimman pieniksi paloiksi) 1 punainen tai keltainen paprika.








Hienonna basilika tai rucola.

Sekoita basilika, kinkku, cheddarjuusto, paprika, mustapippuri ja 1 dl majoneesia (osta tai tee itse, ohje tässä) kulhossa.

Annostele täyte leivän päälle ja nauti. Quick and easy... and goooood.

Sugar for the people: Peanut Butter Cups

Okei, heti aluksi varoituksen sana: seuraava resepti ei ole heikkohermoisille. Ei siitä, että resepti olisi erityisen vaikea. Ei ei ei, se on melkein harmittavan helppo. Sen sijaan lopputulos ei ole kevyt. Eikä mitään keskiverto karkkia. Tämä on ehtoa kamaa - sokerikooma, here I come!!

Löysin tämän reseptin aivan mahtavasta blogista Not Without Salt. Aah, itketää jo kun ajattelen sitä blogia, niin ihku se on (joo, käytin sanaa ihku. Niin IHKU se oikeesti on). Tein siis Peanut Butter Cupseja, maapähkinävoikonvehteja. 

Tarvitset ainesten lisäksi pieniä muffinssivuokia. Oi kuinka söpöjä ne ovat. Reseptin mukaan tarvitset myös mini-muffinssivuoan, mutta itse käytin tavallista muffinssivuokaa, eikä sekään tuntunut erityisen tarpeelliselta. Pärjäät varmaan ilmankin.

Noin 15 kpl Peanut Butter Cupsia:

Laita 120 g makeuttamatonta maapähkinävoita kattilaan. Lisää 0,5 dl fariinisokeria. Sekoita keskilämmöllä kunnes sokeri on sulanut ja sekoittunut maapähkinävoihin ja kunnes seos juuri ja juuri kuplii, koko ajan sekoittaen (alkuperäisohjeen mukaan pitää odottaa niitä kuplia, itse jaksoin odottaa kunnes sokeri oli kokonaan sulanut, noin 10 min., otin sitten kattilan pois lämmöltä vaikka seos ei vielä kuplinut). Ota kattila pois lämmöltä. Lisää pienissä erissä 1,5 dl tomusokeria koko ajan sekoittaen. Seos muuttuu hiljalleen taikinamaiseksi. Anna taikinan jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Sulata vesihauteessa 100 g suklaata (reseptin mukaan pitäisi käyttää maitosuklaata, mutta se tuntui minusta niin hardcorelta, että valitsin Fazerin tumma suklaa-levyn, eli jotain oikean tumman suklaan ja maitosuklaan väliltä) ja 1 rkl rypsiöljyä. Anna sulan suklaan jäähtyä noin 5 minuuttia.

Laita noin 1 tl sulaa suklaata jokaiseen minivuokaan niin, että pohja peittyy suklaasta. Laita sitten jääkaappiin jähmettymään (puolisen tuntia).

Tee jäähtyneestä maapähkinävoitaikinasta pallukoita käsin. Laita pallukat (jotka voi litistää hieman) leivinpaperille lautasen tai tarjottimen päälle. Laita pallukatkin jääkaappiin jähmettymään (puolisen tuntia).

Ota kaikki osat jääkaapista noin puolen tunnin päästä. 

Sulata vesihauteessa 200 g Fazerin tummaa suklaata ja 1 rkl rypsiöljyä. Laita yksi pallukka maapähkinävoiseosta jokaiseen vuokaan suklaapohjan päälle. Kun sulanut suklaa on taas jäähtynyt noin 5 minuuttia, valuta noin 1 tl suklaata jokaisen pallukan päälle, niin että pallukka peittyy. Laita ihanuudet taas jääkaappiin ja odota noin 30 minuuttia. Tämän jälkeen voit nauttia ihanuuksista. Pari riittää - tuhtia tavaraa!

Syksyistä punakaalia

Ulkona on kunnon syysviima. Tuulee kovaa muttei sada, eikä ole erityisen kylmä jos muisti laittaa aamulla hanskat (muistin!). Kampaukset menevät uusiksi ja jotkut puut kaljuuntuvat etuajassa. Tässä säässä kävellessä minun alkoi tehdä mieli lämmintä punakaalia ja villasukkia. Tosin, ajattelin syödä vain yhtä näistä...

Lapsena kaali kuului kategoriaan yäk mutta näin vähän vanhempana ja viisaampana jopa himoitsen sitä välillä. Punakaali on sitä paitsi niin kaunis. Katsokaa nyt tuota väriä!

Koska kaalista piti saada syksyinen, maustoin sen tänään omenasoseella, kanelilla ja juustokuminalla. Laitoimme kaali-ihanuuden Herra J:n kanssa sämpylöiden väliin, bratwurstin ja itsetehdyn piparjuurimajoneesin kanssa. Maistui hyvälle ja tuntui jotenkin sopivan tähän hämärään syysiltaan.


Punakaalihöystö

Laita lämpimään kasariin pari reilua nokaretta voita ja heitä perään ohuesti suikaloitua punakaalia (puolikas punakaalikerä, kova kanta ja uloin lehti poistettuna). Anna paistua noin 5 minuuttia, sekoita välillä. Lisää 0,5-1 dl balsamicoa ja pari lusikallista hunajaa. Sekoita ja anna muhia 10 minuuttia, voit taas sekoitella välillä. Lisää sitten vielä merisuolaa, (noin 0,5 tl) kanelia, (noin 1 tl) juustokuminaa ja reilut 4 ruokalusikallista omenasosetta (minulla oli jääkaapissa mummon tekemää omenasosetta jossa ei ole niin paljon sokeria). Sekoita kunnolla ja anna muhia 20 minuuttia. Höystö kestää iisisti pitempääkin muhimista joten maistele ja päätä miten pehmeää/rapeaa kaalia haluat syödä. Taisin laittaa lopuksi sekaan vielä vähän mustapippuria, couldn't help myself... Lisäsin myös jossain vaiheessa lorauksen vettä kun seos näytti mielestäni liian kuivalta.

Jos haluat tehdä ihan kunnolla pitkään muhinutta kaalihöystöä, katso esim. tämä resepti.

Piparjuurimajoneesi

Laita kulhoon 1 keltuainen, ripaus suolaa, 1 rkl omenaviinietikkaa ja aluksi pari ruokalusikallista raastettua piparjuurta. Sekoita kunnolla. Lisää tipoittain rypsiöljyä ja vatkaa koko ajan voimakkaasti. Kaada sitten öljyä ohuena nauhana samalla vatkaten. Lopeta öljyn lisääminen kun olet saanut kiiltävän, paksun majoneesin (öljyä menee about 1 dl per keltuainen). Maista ja mausta maun mukaan piparjuurella ja suolalla.

Sämpyläresepti löytyy esim. täältä.

Bratwurstit ostin kaupasta, oman makkaran teko on vielä edessä... Maybe someday!

Väsyneen sunnuntain pizza

Hauskan viikonlopun jälkeen joutuu välillä kärsimään väsyneestä ja päänsärkyisestä sunnuntaista. Pienet asiat voivat kuitenkin pelastaa pienen hangoverin, vaikkapa Herra J:n kyky innostua pienistä projekteista (esim. profiilikuvan kuvaus), ikkunashoppailu kirpeässä syyssäässä, Gilmore Girls tai juustoinen pizza. Pizzasta olen kirjoittanut jo aiemmin, mutta tämä kyseinen pizza sopii hyvin pieneen the day after-fiilikseen... Rasvainen juusto ja tulinen jalopeño pitävät siitä huolen.










Tee pizzapohja Myllyn Paras durumjauhopussin ohjeen mukaan, tai toimi kuten tässä sanotaan. Sillä välin kun pohjan taikina kohoaa, paista 400 g jauhelihaa, ja mausta taco-maustepussilla pussin ohjeiden mukaan. Suikaloi 1 sipuli ohuesti, samoin 1 punainen paprika. Leikka jalopeñoja maun mukaan pieneksi silpuksi ja raasta reilu vuori juustoa valmiiksi. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.

Kun pohjan taikina on kohonnut, kauli siitä kaksi ohutta pizzapohjaa. Levitä pohjille ohut kerros tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia (itse maustan tomaattisoseen nopeasti suolalla, mustapippurilla ja pienellä ripauksella sokeria). Levitä sitten tasaisesti pohjille maustettua jauhelihaa, jalopeñoja, sipulia, paprikaa ja lopuksi juustoa maun mukaan. Laita yksi pizza kerrallaan kuumaan uuniin ja vahdi suht tarkkaan milloin pizza on valmis - kauan siinä ei kestä ja itse haluan saada pizzan uunista kun juusto ei ole vielä kauttaaltaan ruskistunut. Nauti cokiksen ja hömppäkomedian kanssa sohvan pohjalla.

1000 pageviews! Jee!

Pikapoustaus! Kirjautuessani bloggeriin tänään, sain ilmoituksen, että kokkailuakaksiossa-sivulla on käyty 1000 kertaa siitä lähtien kun se on ollut nähtävissä! Huippujuttu! Sitä voi sitten juhlia vaikka tällä -->




Syksyinen tervehdys Helsingistä, ja hauskaa viikonloppua kaikille!

Chocolate, my very best friend...

Perjantain menu: vietnamilaisia possupalleroita ja suklaamoussea.
Ei ehkä tavanomaisin yhdistelmä... Mutta jos vietnamilaiset possupallerot kiinnostavat, käyhän katsomassa tätä blogia. Se on Kirjatoukan todella ihana ja hieno blogi. Jos tykkäät kauniista, tykkäät tästä. Jos minulla on huono päivä, käyn katsomassa mitä Kirjatoukka on ajatellut tänään ja se saa minut aina paremmalle mielelle. Ja kun satun vielä tuntemaan Kirjatoukan, voin taata, että hän on itse jopa vielä ihanempi kuin hänen bloginsa...

Suklaamousse-idea taas lähti tästä: kävin keskiviikkona Valrhonan suklaa-tastingissä ja oon vieläkin ihan liekeissä! Se oli tosi hauska kokemus. Vaikka olen suklaasyöppö se ylitti odotukseni! Tilaisuuden järjesti Maku-lehti, ja 20 ensimmäistä ilmoittautunutta kestotilaajaa pääsi kekkereihin mukaan. Minä nopeana toimijana olin yksi niistä!

Tastinkiä johti Jarmo Laitinen Valrhona Shopista. Hän kertoi ensin miten suklaata ylipäänsä tehdään (ei muuten mikään läpihuuto juttu) ja sen jälkeen maistoimme hänen johdollaan erilaisia Valrhonan suklaita, mm. vuosikertasuklaita. Tiesittekö että sellaisia on myös suklaan maailmassa? (en minäkään tiennyt..) Suklaat olivat yllättävän erimakuisia ja niistä oli hauska keskustella lähimpien pöytäkavereiden kanssa. Kuten viinin maistelutilaisuuksissakin en tosiaan aina löytänyt niitä yrttejä, parfyymejä, hunajoita, kirsikoita ja märkiä pahveja (!!!), jotka Jarmo sieltä selvästi erotti, mutta oli niitä voitonriemuisiakin hetkiä kun tunsin selvästi juuri sen aprikoosin maun, josta hän puhui. Ja perusasiat: kuiva, kitkerä, pehmeä, silkkinen... maistuivat selvästi, myös pöytäkavereiden mielestä. Lopuksi suklaamestarimme opetti meille vielä oikeaoppisen ja helpon suklaamoussen teon, jota saimme tietysti myös maistaa. Suklaa-overdose oli lähellä mutta  mousse oli rajojen testaamisen arvoinen. Toki haluan jakaa reseptin ja kultaiset vinkit myös Teidän kanssa! Here goes:

115 g maitoa (kuumena kiehuvaksi, annan hetken jäähtyä)

140 g suklaata (64 %, sulata vesihauteessa)

230 g kermaa (löysästi vaahdotettu)

Ensin tehdään emulsio (aivan kuten kotitekoisessa majoneesissa): sulatetun suklaan joukkoon kaadetaan puolet lämpimästä maidosta ja sekoitetaan voimakkaasti. Sitten jatketaan sekoittamista ja kaadetaan vähän maitoa kerrallaan. Ainakin ruokanörtin mielestä oli siistiä nähdä miten suklaamassa muuttui maidon ja sekoituksen avulla. Kun kaikki maito on sekoitettu joukkoon jäljelle jää silkkisen kaunis suklaakastike.

suklaa

suklaa-maitoemulsio

Lisää vähän kermaa suklaakastikkeeseen ja sitten suklaa-kermakastike sekoitetaan lopun kerman joukkoon. Seos kaadetaan annoskulhoihin, elmukelmut päälle ja laitetaan sitten 15 minuutiksi pakkaseen. Jos syöt moussen samana päivänä (tottakai!!), ota kulhot vielä jääkaappiin vähäksi aikaa. Jos teet moussen juhliin, voit tehdä sen etukäteen, jättää pakkaseen vaikka viikoksi ja ottaa päivää ennen juhlia jääkaappiin. Genious!

Olettehan sitten huomanneet miten kaikki suklaaseen liittyvät uutiset kertovat sen terveydellisestä. Kannattaa siis syödä!

Tuoreita viikunoita ja vuohenjuustoa. Kiitos hullut päivät!

Hullut päivät johtivat

tänä vuonna tähän:

viikunoita vuohenjuuston kera.

Yritän yleensä pysyä poissa hulluilta päiviltä mutta ruokaosasto vetää kummasti aina puoleensa... Tänäkin vuonna mukaan kotiin tarttui erilaisia juustoja, tuoretta tonnikalaa, lohta, tuoreita viikunoita, kevätsipulia, kirsikkatomaatteja, irtokarkkeja... Keittiö on siis tällä hetkellä täynnä aarteita! Aarteista puheen ollen ostin myös viime viikolla hauskoja juttuja Tokyokanista (japanilainen kauppa Annankadulla): wasabijauhetta (sekoitetaan veden kanssa tahnaksi) ja mustia seesaminsiemeniä! Olen etsinyt niitä mustia pienokaisia ikuisuuden! Kuvassa vielä savustettua paprikamaustetta, jota löytyi vanhasta kunnon s-marketista. En voinut vastustaa söpöä metallipurkkia...

Viikunat päätin siis laittaa uuniin: puolitin, laitoin uunivuokaan, tökkäsin päälle reilun palan vuohenjuustoa, lisäsin vähän hunajaa ja laitoin uuniin. Uuni oli 200 asteinen ja viikunat viihyivät siellä semmoiset 10 minuuttia kunnes juusto oli saanut päältä vähän väriä. Loppusilaukseksi mustapippuria. Syötin näitä viikunoita sukulaisille, jotka tulivat ilahduttamaan perjantai-iltaa, avocado-kirsikkatomaatti-kevätsipuli-salaatin kera. Salaattikastikkeeksi sekoitin tl karkeaa dijonsinappia, tl hunajaa, tl omenaviinietikkaa ja noin 0,5 dl oliiviöljyä keskenään.

Sain sukulaisilta thumbs-upit, joten voin suositella!

Kalaa ja katkarapuja leivällä

Eräänä päivänä kävelin aiemmassa tekstissä mainitsemassani kaupassa, joka on todellinen kauhukauppa perjantaisin viiden aikoihin kun KAIKKI HELSINKILÄISET yrittävät ostaa samasta kaupasta viikonlopun ruoat samaan aikaan. Ainoa hyvä asia tässä ahtaassa kaupassa on, että siellä on usein erilaisia maistiaisia tarjolla. Sieltä sainkin idean päivän ruokaan. Vanha kunnon kalamies tarjoili kaupassa vähän aikaa sitten pienistä kipoista paistettua valkoista kalaa (tarkalleen mikä kala se oli has slipped my mind) katkarapu-chili-majoneesikastikkeella. Se oli tosi herkullista ja muistaessani tämän kaupassa tänään päätin tehdä jotain sinne päin.







Tänään syntyi sitten katkarapuleipä: paahdettua leipää, jonka päälle laitetaan avocadoa, jäävuorisalaattia, kurkkua (juustohöylällä saa kauniita siivuja), paneroitua haukea (lue ohje alla), chilimajoneesia (myös tähän lyhyt ohje alla) ja katkarapuja. Meinasin unohtaa rakkaani, lehtipersiljan.




Paneroitu hauki:
- Osta haukea reilun kokoinen pala ja leikkaa siitä pienempiä paloja, mausta suolalla.

- Ota esiin kolme lautasta: yhdelle laita reilusti vehnäjauhoja, toiseen tulee 2 kananmunaa (joiden rakenne vatkataan rikki haarukalla ja lisätään pari rkl vettä) ja kolmannelle sirota runsaasti korppujauhoja.
- Sulata voinokare ja rkl öljyä suht kuumassa pannussa.
- Käytä yksi haukipala kerrallaan ensin vehnäjauhoissa (ravistele varovasti ylimääräiset jauhot pois), sitten kananmunassa (taas varovainen ravistus) ja lopuksi korppujauhoissa (arvaat varmaan, varovainen ravistus...).
- Jatka samalla tavalla kunnes kaikki kalapalat on paneroitu.
- Paista noin 3 palaa kerrallaan voiöljyssä kunnes ovat kullanruskeita.
- Itse lisäsin voita ja öljyä joka kierroksen jälkeen etteivät kalat palaisi.
- Laita valmiit palat lautaselle ja peitä löysästi foliolla niin kalapalat pysyvät lämpiminä.

Chilimajoneesi:
Toki voit tehdä itse  majoneesin alusta asti mutta jos aika on rajoitus tai laiskuus iskee - sekoita chilikastiketta valmiin majoneesin joukkoon. Itse lisäsin vielä ruokalusikallisen paahdettu chilituorejuustoa koska sitä löytyi jääkaapista.




Kokoa annos, viimeistele merisuolalla ja mustapippurilla ja tarjoa hyvälle ystävälle. Jopa Herra-"en tykkää kalasta"-J tykkäsi ja nautti tästä!

Munakas terveellisen elämän kunniaksi

Tänä viikonloppuna olen saanut nauttia hyvien ystävien ihanasta seurasta ja myös ihanista tarjoiluista. Eilen ohjelmassa oli siis kuoharibrunssi ja tuparit. Oli oikein hauskaa ja sain syödä itseni ähkytäyteen mm. sconeseista ja kanelivoista sekä valkosuklaacookieseista.

Meillä oli kotona hauska hetki lauantaiaamuna kun leivoimme Herra J:n kanssa kananyyttejä brunssille. Puuhattuamme hetken pienessä keittiössämme melkein päällekäin ja astuttuamme pari kertaa toistemme varpaille hän totesi "Jo, det här är verkligen kokkailua kaksiossa". Ei turhia neliötä meidän keittiössä!

Mutta hei, oletko sinä semmoinen kuin minä, joka vannoo aina sunnuntaina (mahtavien viikonloppuherkuttelujen jälkeen) aloittavansa terveellisen elämän taas maanantaina? No, jos olet, voit kokeilla seuraavaa ruokaohjetta huomenna. Ja niille, jotka eivät koe tätä herkuttelumorkkista, seuraava resepti ei maistu kamalan terveelliseltä, vaikka se sitä onkin.

Tein nimittäin viime viikolla tyhjentäessäni jääkaappia illallisen kananmunista ja herkkusienistä. Syntyi maukas munakas, jonka täytin vuohenjuustolla ja paistetuilla herkkusienillä. Helppoa, nopeaa ja proteiinipitoista (iskä, eli Herra Proteiini, olisi ylpeä).

Munakas syntyy näin:
Leikkaa herkkusienet sopiviksi paloiksi ja paista kuumassa pannussa sipulisilpun ja oliiviöljyn (1 rkl) kanssa. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria kun sienet ovat saaneet väriä ja lorauta sekaan vaikka 2 rkl konjakkia (hetken mielijohde kun sitä löytyi keittiöstä). Anna konjakin haihtua ja laita sienet sivuun odottamaan munakasta.












Tee itse munakas kuten Olivia-lehti neuvoi minua (taas kerran infrapunasaunassa):

Vatkaa haarukalla kahden kananmunan rakenne rikki ja lorauta sekaan 1 rkl maitoa tai kermaa. Mausta ripauksella suolaa. Laita kuumaan pannuun reilu nokare voita, ja kun se on sulanut ja ruskistunut hieman, kaada pannuun munamaito. Sekoita seosta hetken lastalla. Anna sitten paistua kunnes munakas on hyytynyt mutta ei vielä kuivahtanut. Tämä koko operaatio kestää korkeintaan pari minuuttia! Kun munaseos on juuri ja juuri hyytynyt peitä puolet munakkaasta herkkusienillä ja vuohenjuustolla. Käännä toinen munakkaan puolikas täytteen päälle ja valuta koko kauneus varovasti lautaselle.

Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.